Aimon ja Taimin johdolla

Tänään kävimme kuuntelemassa hiljaisuutta ja olemassa hiljaa aivan kylän liepeillä sijaitsevassa luonnonsuojelumetsässä. Hiljaista olikin: korppi silloin tällöin varoitteli astumasta alueilleen, ja välillä joutsenia jossain kauempana tuntui joku asia huolettavan oikein tosissaan (kenties ne punaliiviset miehet kivääreineen, joihin melkein törmäsimme pois lähdettäessä - metsä ei kenties enää ole aivan yhtä hiljainen). 

Kävelymme käynnistyi vanhan, jo hylätyn hirsituvan pihapiiristä - ikkunasta meille vilkutteli siihen ammoin asettunut joulutonttu, jo valkeaksi haalistuneena, kenties mökkinsä asukkaita kaipaillen:

Metsäpolkua peräkanaa (metsäkanaa?) vaelsi yhteensä 20 jalkaa ja yksi häntä:

Saimme taas asiantuntevaa sienioppia: kuusilahokka ja "sieni" (lisäksi tietenkin löytyi punaruutuhuivillinen suppilovahveroita):

Saimme oppia myös, miltä näyttää puukiipijän pönttö:

...ja miten kaunista ja heleää on syksyinen sulkasammal:

Puiden kyky rakentaa itselleen kasvualustaa on ihailtavaa - samoin kuin jäkälien sitkeä metsäilmeen kirkastamisen taito:

Ja tärkeää retkillä ovat aina - totta kai - kahveet, pullat, munkit, keksit, makkarat, banaanit ja muut retkieväät... ulkona syöminen on vain niin mukavaa. Tästä samaa mieltä olivat myös tarmokas Taimi turkissomisteisine syysulstereineen:

 ...ja veikeääkin veikeämpi Aimo. Aimolla yksi korva kuuntelee taivaankaarta, toinen maankamaraa. Mikään ei mene ohi, kun on näin jokaiseen suuntaan tarkkaavainen:

 

”Mihin metsä menee?”

Metsätapahtumat Joensuussa ja Vihtarissa lokakuussa 2016

Millainen yhtälö syntyy metsiemme erilaisista käyttötavoista? Miten avohakkuut tai jatkuva kasvatus vaikuttavat metsäluontoon? Miten erilaiset käytännöt vaikuttavat metsien kykyyn sitoa hiiltä tai metsäluonnon monimuotoisuuteen?

Tällaiset kysymykset ovat erityisen ajankohtaisia nyt, kun Suomessa on vireillä isoja biotaloushankkeita. Tarkoitus on irtautua öljystä, mutta mitä tämänhetkisen kulutustason ylläpitäminen ja vastaavan energiamäärän hankkiminen metsistä toisivat tullessaan?

Pohjois-Karjalassa toimiva Kohtuusliike järjestää lokakuussa 2016 kahtena viikonloppuna tapahtumia, joihin kutsutaan kaikkia kiinnostuneita keskustelemaan näistä teemoista ja vierailemaan jatkuvan kasvatuksen metsässä.

Perjantaina 21.10. klo 18 Metsäiltamat Kulttuurikahvila Laiturissa, Joensuun rautatieaseman vieressä. Valokuvataiteilija Sanni Seppo alustaa kuvin ja sanoin aiheesta Pyhä-paha metsä. Suomalaisen mytologian mukaan ihmisten ja luonnon välillä vallitsi kohtalonyhteys; luonto kostaa pahantekijälleen. Nykyään luvan metsän rajuunkin hyödyntämiseen antaa Metsäkeskus. Seppo kysyy, onko uskomme teknologiaan ja etääntymisemme luonnosta tehnyt meistä taitavia ja viisaita vai uhkarohkeita ja vastuuttomia. Illan mittaan avautuu mahdollisuus keskusteluun ja nautitaan runsaasta elävän musiikin tarjonnasta.

Lauantaina 22.10. klo 10-12 Lähimetsäkävely Mehtimäeltä Hasanniemeen, mukana keskustelemassa mm. dos. Heikki Simola ja kaupunkiluonnon tutkija Merja Maukonen.

La klo 13-16.30 Seminaari ”Mihin metsä menee?” Kulttuurikahvila Laiturissa. Tutkija Jakob Donner-Amnell arvioi biotaloushankkeiden kokonaisuutta otsikolla Biotalous – maailmanparannusta vai silmänkääntötemppu? Dos. Heikki Simola esittelee uusia tutkimustuloksia metsämaan hiilensitomisen kyvystä otsikolla Tehometsätalous ja ilmastonmuutos – maaperän hiili karkaa taivaalle. Hän kysyy, ovatko Suomen metsien hoitoon liittyvät hiilensidonnan laskentamallit virheellisiä. Ihmistieteiden näkökulmaa aiheeseen tuo Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila otsikolla Metsä, maisema ja monimuotoisuus – ihmisen näköala.

Tilaisuudessa varataan aikaa keskustelulle, ja seminaarin antia vetää yhteen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Lauantaina 29.10. retki jatkuvan kasvatuksen metsään Mattilan tilalle Heinäveden Vihtariin. Retkellä mukana mm. Risto Sulkava sekä Itä-Suomen yliopiston metsätieteen professori Timo Pukkala, jotka kertovat aiheesta maastossa ja Mattilan tilalla.

Timo Pukkalan alustus käsittelee jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta. Esityksessä tutustutaan tuoreisiin tutkimuksiin, joissa jatkuvaa kasvatusta on verrattu tasaikäismetsätalouteen. Taloudellisen kannattavuuden lisäksi kasvatusmenetelmiä vertaillaan puuntuotoksen, hiilensidonnan, monimuotoisuuden ja metsien ulkoilukäytön näkökulmista. Tutkimukset osoittavat, että jatkuva kasvatus on taloudellisesti kannattavampaa kuin tasaikäismetsätalous. Jatkuva kasvatus on myös hiilitaseeltaan parempaa. Toisaalta tuoreet tutkimukset osoittavat, että kaikkein paras lääke Suomen metsien hiilensidonnan maksimoimiseksi olisi hakata mahdollisimman vähän ja kasvattaa metsien biomassaa. Tämä ohje pätee ainakin 100 vuotta tästä hetkestä eteenpäin.

Risto Sulkava keskittyy alustuksessa kysymykseen, millä edellytyksillä jatkuva kasvatus turvaa luonnon monimuotoisuuden. Lisäksi tutkija Paula Kankaala kertoo, mitä tiedetään metsätalouden vaikutuksista vesistöihin.

Kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Kohtuusliike on vuodesta 2009 lähtien toiminut pohjoiskarjalainen verkosto, joka etsii edellytyksiä hyvälle, kohtuulliselle elämälle sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle talousjärjestykselle. Ks. tarkemmin www.kohtuusvaarassa.com.

Lisätietoja myös Markku Aholta, markku.o.aho@gmail.com tai p. 045-3120290.

Markun muistuttelua

Hei

Lauantaiaamu näyttää viileältä, tyyneltä ja sateettomalta. Hyvä syksyinen retkisää.

Hiljaisuuden retkemme kestää pienine nuotioineen korkeintaan aamupäivän. Sen verran on märkiä paikkoja, että kumisaappaat ovat parhaat jalkineet. Jos jaksaa hypätä märimpien paikkojen yli, niin vaelluskengilläkin pärjää.

Kohteena on metso-ohjelmassa suojeltu metsä, jossa on aika helppokulkuinen polku. Pitkien kuusien metsää.

Tervetuloa! Klo 9 kunnantalolle.

Markku

Viimevuotisen hiljaisuusretkemme kuvamuisto:

Hiljaa hiljaa hiivitään....

Hiljaisuuden retkemme järjestetään lauantaina 15.10. Karhuvaaran liepeille, joita on lähiaikoina kyllä runneltu pahasti jonkinlaisen metsäkoneen voimin. Tästä huolimatta löytänemme sieltä paikkoja myös istua ja ihmetellä luonnon itsensä muovaamaa vaaraseutua. 

Aiempien vuosien kokemusten perusteella sihteeri voi todeta, että hiljaisuuden retkillämme metsäkohteen on täyttänyt iloinen puheensorina - ihan sellainen leppoisa pälpätys. Tämä onkin sallittua, jopa toivottavaa. Tervetuloa metsään vielä ennen maan jäätymistä ja maiseman "hiljaista kalpenemista" (kuten Hector laulaa laulussaan Länsituuli). 

Lähdemme liikkeelle kunnantalolta klo 9. Nuotioevästä mukaan, suun tukkeeksi:).