sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Tapsan kertomus lauantain linturetkestä


Enon Luonnonystävien linturetki 30.4.2011

Aurinkoisen kevätaamun reissu onnistui hyvin seitsemän tarkkailijan voimin. Rahkeenniemen pelloilta aloiteltiin, kulorastaan laulun eroja mustarastaaseen opeteltiin ja yksinäistä metsähanhea tiirailtiin. Uimaharjun pudotuspaikan kiinnostavin havainto oli meriharakkapari, mutta ekana havaittu kivitaskukin oli kiva havainto. Matka jatkui kohti Koidanlampea ja matkalla tavattiin metsonaaras (koppelo) ja kymmenen koirasteeren pikkutokka.

Koidanlammella ihan alkuun nähtiin tuulihaukka ja kevään ensimmäinen haarapääsky, lisäksi mm. rantasipi, jouhisorsa, haapanoita, joutsenia, valkoviklo yms. Matka jatkui Ala-Koitajoen P-paikalle kosken kuohuja ja mahdollisia harvinaisuuksia etsiskelemään. Tämä tosin jäi vain kahden palokärjen ihailuksi pesäkololla, yksinäisessä haavassa. Jatkoimme ohi Pamilon voimalaitoksen 2-3 kilometriä vanhan hiekkakuopan töyrään laelle ihailemaan Luhtapohjanjoen suistoa. Siellä lähinnä kylmä pohjoistuuli pisti miettimään linturetkipukeutumista ja kärsimysornitologiaa hyisessä kevätsäässä. Havaintoina viitisentoista tilheä, rautiaisen laulun säe ja joidenkin kuulema metsäkirvisen sirahdus ja metsäviklokin.

Sieltä takaisin Pamilon suistoon, kanavan rantaan. Täältä sitten löytyivätkin retken huippulajit. Alun hiljaiselon jälkeen selkälokki paljastui sen harvinaiseksi alalajiksi, tuhkaselkälokiksi . Yksinäinen kuikka, useimmille kevään ensimmäinen havainto. Kaukana vastarannan kelossa istui yksinäinen lintu, jota kaukoputkien 30x:lla suurennoksillakaan ei varmuudella pystytty määrittämään. Ihan aluksi arvuuteltiin harmaalokiksi, mutta se ei oikein mitenkään sen olemukseen täsmännyt. Sitten pohdittiin sääkseksi, ja jopa muuttohaukka oli yksi arvio . Lentoon lähdettyään se muuttohaukaksi ratkesikin. Harvinainen hieno laji, erityisen merkittävä täällä suistoalueella. Samaan aikaan ilmaantui sääksi, jonka kanssa muuttohaukalla oli pientä kisaakin. Sääksen kynsissä olevaa kalaa ei tunnistettu eikä painoakaan määritetty.

Paluumatkalla poikettiin vielä Palovaaran, missä yhden talon pihapiirin puissa oli arviolta 100 tilheä. Päätöskahvit juotiin Ala-Koitajoen uusitulla laavupaikalla. (Ainut kuva retkestä kun emme innostuneita kuvatouhuja kerenneet miettimään).


 

Ensi lauantaina Jakojärvelle! Paikalle saa tulla 5-13 välillä, kahveeta tarjotaan talon puolesta ja kaukoputkeakin lainataan. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti