Annan terveiset

Hyvää alkanutta vuotta kaikille luonnonystäville!

Aloitamme vuotta hallituksen kokouksella maanantaina 9.2. klo 17 ja kokoukseen ovat perinteisesti tervetulleita ihan kaikki! 

Kokouspaikkana on luultavasti kunnantalo, laitan tarkan paikan vielä uudemmassa viestissä heti alkuviikosta. Selvittelen vielä videotykkiasiaa, olisi mukavaa katsella kokouksien lomassa kunkin kuvia, mutta luontokuvien katselu videotykillä, joka ei näytä vihreää väriä, on hiukan hölmöä :) (Jos jollakulla sattuu olemaan ihan omasta takaa liikkuvaista videotykkiä, niin saa ilmoittautua!)

Vuosi alkoikin pihabongauksella, johon toivottavasti mahdollisimman moni osallistui, omalla pihallaan tai muutoin! Blogissa Tapsan tarinaa bongauspäivästä. Meidän ikkunoiden ohi lentelee vain naakkoja ja variksia, mutta mummolan lintulaudan vierailijoita päästään taas ensi viikolla bongailemaan :)

Toivottavasti nähdään kokouksessa!

Anna

Seuraa ympäristöäsi – anna Tarkkailijan vahtia

Tammikuu 2015

Löytyykö lähiympäristöstäsi, synnyinseudultasi tai mökkikunnastasi uusia suojelukohteita? Miten etenee lintujen kevätmuutto? Suunnitellaanko sinulle tärkeille alueille uusia rakennus- tie- tai kaivoshankkeita?

Katso Tarkkailijasta ja luo palveluun oma vahtisi. Tarkkailija on kaikille avoin palvelu, joka kokoaa tietoa kuntien ja muiden viranomaislähteiden sekä median verkkopalveluista, yhteensä jo yli 400 sivustolta.
Kuka tahansa voi seurata Tarkkailijan avulla ympäristönsä päätöksentekoa, yhdistystoimintaa ja liikuntamahdollisuuksia.

Kokeile julkisia vahteja, tee vapaita hakuja ja muokkaa oma vahtisi.

Pysy kartalla, klikkaa itsesi Tarkkailijaan.

Linkki erääseen hienoon luontokuvablogiin

 Tässä tiedoksenne eräs erittäin kiehtova ja upeita luontokuvia sisältävä blogi - kenties kutsumme bloginpitäjän joskus vieraaksemme kuvia esittelemään?


http://suakkuna.blogspot.fi/2015/01/pihabongaus-kortelahdessa.html

Lintukerhon järjestämä pihabongaustapahtuma lauantaina 24.1. klo 9 alkaen.

 

Pihabongauslauantai sarasti mukavan leppoisana talvipäivänä, pakkasta oli tuollainen -10 astetta. Yöllä oli ollut pientä kevyttä pakkaslumisadetta, ja luonto näytti suorastaan kiehtovan houkuttavalta. Ari oli jo virittänyt nuotiotulet valmiiksi Ukkopadalle tulijoille, ja seurakunnan traktori-ihmiset olivat raivanneet alueelle mukavan tilan. Hiljalleen bongausporukkaa saapui paikalle tuossa klo 9:n aikoihin, pääosin lintukerholaisia. Ilkka toi mukavat nuotiopenkit, ja jokainen osallistuja, kaikkiaan 11 henkeä, toi tullessaan iloisen yhdessäolofiiliksen.

 
Alueella on mukavasti siemeniä ja linnun läskejä ja syötävää tipusille ja oravillekin. Se, kuka tuon ruokintapaikan on luonut, ei ole tiedossa, mutta paikka on mukava kohde jos tuolla alueella käy liikkumassa. Viime aikoina myös muutama meistä lintukerholaisista on vienyt sinne syötävää, ja tänään Pirkko H. toi tullessaan pähkinärouhetta herkkupaloiksi.

Lintuja laskettiin, eväitä syötiin, makkaroita paistettiin, eikä Matti H. malttanut olla keittämättä nuotiokahveja. Mukava tunnelma. Kaikkiaan näimme 10 lintulajia, aakkosjärjestyksessä (+ maininta kerralla eniten nähdystä määrästä k.o. lajia): harakka 2, hömötiainen 2, kuusitiainen 1, mustarastas 2 (koiras ja naaras), närhi 1, punatulkku 4 (2 naarasta, 2 koirasta), sinitiainen 2, talitiainen 5, viherpeippo 1 ja lisänä vielä pikkukäpylintu. Todellisuudessa esimerkiksi tiaisyksilömäärät olivat suurempia, mutta kokonaismäärää oli vaikea laskea, kun ne lennähtelivät jatkuvasti sinne tänne. Jäimme kaipaamaan alueella usein nähtyä töyhtötiaista, samoin kuin puukiipijää, eikä käpytikkakaan tullut maisemiin, kuten ei myöskään usein kuultu korppi. Aina retkillä voi kuitenkin uutta oppia: Maija taisi oppia punatulkun vaatimattoman vihellysäänen.

Lopuksi istuskelimme vielä nuotiolla ja sovimme, että paikka nimetään Tiira-lintutiedotuksessa merkinnällä Eno, kk, Heposärkkä tai Eno, Heposärkkä.

Ilmoitelkaahan, jos jotain mielenkiintoista bongattua on näkynyt. Mainittakoon erään "maallikon" havainto valtavan isosta pöllöstä, jonka hän oli nähnyt Enon Hopantien ja Leipurinkujan tuntumassa. Lajia näkijä ei tuntenut, mutta "pöllö se oli ja iso". Tuntemattomaksi jäi edelleen, mutta oli näkijälle hieno kokemus.

Luontoterveisin

Tapsa P

Tilheä tuijottamaan, tiaista tarkkailemaan...

Huomenna lauantaina olemme siis kutsuttuja talvilintujen "pihabongaukseen" Ukkopadan pihan perille noin aamuyhdeksän maissa, yhdessä lintukerholaisten kanssa. Voimme lähteä kunnantalolta kymmentä vaille tai sitten matkata suoraan Ukkopadan parkkimaisemiin hautausmaan nurkille. Nuotioevästä mukaan!

Sihteeri on lauantain kiinni graduseminaarissa, joten jos joku luonnonystävistä osallistuu yhteisbongaukseen, olisi mukava saada jotain tarinaa siitä; blogiin mahtuu kuvia ja kerrontaa tapahtumasta. Bongailla tietysti voi vaikka oman kamarin ikkunan läpi - tietoa havainnoista voi jakaa toisille esimerkiksi tämän kanavan kautta. Lajirikasta ja muutenkin mukavaa talvipäivää kaikille mukaan pääseville!

Kuva kopioitu internetistä.

Talven pikku punkkareita laskemaan?

(Kuva: Pekka Nurminen)

24.1.2015 Enon Lintukerho organisoi jokatalvisen pihapongaustapahtuman, johon Luonnonystävilläkin on lupa osallistua. Tänä vuonna ei mennä pihoihin vaan Ukkopadan perukoille Enon hautausmaan liepeille. Tapahtuma alkaa noin klo 9, Ukkopadalla sijaitsevan lehtien keräyspisteen takana. Nuotio sytytetään, evästä ja kahvetta otettakoon mukaan, ja sitä kuuluisaa ystävyysmieltä. Luonnonystäväporukka voisi startata jälleen siltä tutulta kunnantalon pihalta kymmentä vaille yhdeksän.

Tiedoksenne toimintaa muualta

Koskiensuojelulakia ja Iijokea puolustava blogi:

 

https://prokollaja.wordpress.com/

 

 

Pieni tarina lintubongauksesta - Tapsan tarattelua

 Kuluneella viikolla sattui Pohjois-Karjalaan lentelemään Lapin harvinaisuus tunturipöllö. Se oli asettautunut Rääkkylän Kelvän pellolle, mistä paikalliset sen löysivät. Päivän aikana moni lintubongarikin vieraili paikalla, kuviakin olivat ottaneet, niitä on nähtävissä Tiiran sivuilla. Parhaimmillaan tunturipöllö on kaunis, lähes valkoinen pienine mustine pilkkuineen. Nyt oli kuitenkin kyseessä parivuotinen nuorukainen, joka on tummasävyisempi. En itse ole tuota lintua luonnossa nähnyt, ja kun noita uusia lintulajeja ei kovin helposti tavalliselle kohtalaisesti lintuja nähneelle kovin usein kohdalle satu, niin ajattelin, josko tuota kannattaisi lähteä etsiskelemään. Soittelin Ilkka K:lle ja kyselin, kiinnostaisiko retki, vaikka kohde varsin ”etäällä” onkin, Rääkkylässä asti. Pöllö oli nähty vielä auringonlaskun jälkeen klo 15.10, joten arvelimme, ettei se jatka matkaansa lumisateissa.

Aamulla sitten päätimme sännätä matkaan ja otimme Matti K:n mukaan. Matti luetteli ja listasi kaikki mahdolliset linnut automatkan edetessä, alkaen Kontiolahden tilhiparvesta (70) ja siitä edelleen rastaisiin, variksiin, naakkoihin ja ties mihin. Minua ja Ilkkaa kiinnosti kuitenkin vain pöllö. Hieman navigoimalla paikka löytyi helposti – mutta lintu puolestaan ei. Paikalle saapui muitakin harrastajia, aktiivisia ja päteväntuntuisia lintuharrastajanaisia aina Rantasalmelta saakka. Kaikkiaan meitä taisi olla kymmenkunta, mutta pöllöä ei näkynyt. Kaikenlaista – käpylintua, tilhiä, eri tiaislajeja – siinä pellon reunassa kyllä näkyi. Vaihtelimme muiden osallistujien kanssa puhelinnumeroita ja päätimme hajaantua. Katsoimme kartalta sopivia peltoaukeita ja, kumma kyllä, seurasimme rantasalmelaisnaisia, tosin kyllä hieman omaakin suunnitelmaamme. Naisia seuratessamme huomasimme heidän pysähtyneen ja kiiruhtaneen juosten seurailemaan jotain. No: pöllöhän siellä oli nähty, ei tunturi- mutta lapinpöllö kuitenkin. Haimme sopivan paikan ja tiirailimme sitä kaukoputkitse. Saimme siitä joitakin kuviakin (ovat Ilkalla). Viime vuonna nämäkin pöllöt olivat hakusessa ja tämä yksilö oli rantasalmelaisille varsinainen ilon aihe, siellä kun ei niitä liiemmälti nähdä. Olihan se meillekin mukavaa seurattavaa: sen katse ja naamataulu, saalistusvaihe ja komeus. Naiset halusivat ilmoittaa sen Tiiraan meidän nimiemme kera, ja sieltä se löytyy.

No mikä oli retken anti? En ole itse mikään erityinen bongari, eikätkä varmaan muutkaan porukastamme, vaikka uudet lajit kiinnostavatkin ja uusien lajien oppiminen on tosi mukavaa, varsinkin aidossa luonnonympäristössä nähtyinä. Ja aina voi oppia uutta. Ari L. joka tuli samoihin aikoihin meidän kanssamme alueelle, kertoi tunturipöllön piilotteluun ehkä hyvänkin syyn: yöllä oli satanut lunta, ja myyrät tulevat aamuhämärissä tekemään lumen pintaan hengitysaukkoja hapen saamiseksi. Hämärän hyssyssä pöllö käy napsimassa suihinsa noita aamupaloja kylläisyyteen asti. Eläimet eivät turhaan itseään rasittele. Niinpä ne voivat pitää kunnon aamupäivä- ja päivälevot maha täynnä piilosilla ja ehkä vasta illan hämärissä etsiä vähän iltapalaa. Niin ne jäävät meiltä näkemättä.

Ehkä parasta kuitenkin, kuten Ilkkakin totesi, on mukava nähdä uusia, erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä, nettilistoilta ehkä tutuiksi tulleita nimiä, mutta oikeasti nähtyinä ja harrastuksen luomaa yhteisyyttä kokien. Tuo yhdessä kokeminen ei ole nettisomea vaan ihan oikeaa jakamista – ”peukutusta” eli suomeksi: yhdessä iloitsemista.

Ja lopuksi Ulla-Lena Lunbergin sitaatti: ”Joka on kerran kokenut enkelin kosketuksen, se etsii lakkaamatta enkeleitä. Huomio kiinnittyy silloin vaistomaisesti muihin siivekkäisiin olentoihin; tämä on se suuri kompensaatio, jonka maailma tarjoaa. Melkein kaikki, mihin intohimoisesti paneudumme, on jonkin muun korviketta. Esimerkiksi ornitologien sanotaan olevan ihmisiin pettyneitä ihmisiä. Siinä on perää, ja kieltämättä muiden lintuja harrastavien kanssa liikkuminen viehättää minua osaksi nimenomaan koska on alun perin selvää, että tärkein kiinnostuksen kohde on linnut.” (Ulla-Lena Lundberg kirjassa ”Linnun siivin Siperiaan”, s.10)

Lukekaa kirja

T. Tapsa P

Enon kk:n talvilintulaskenta: Toinen osa 1.1.2015

Enon kirkonkylän talvilintulaskennan toinen osuus eli varsinainen talvilaskenta tehtiin uudenvuodenpäivänä. Vuodenaika on varsin pimeä, mutta lähdimme matkaan kuitenkin hieman ennen auringon nousua eli noin klo 9:10. Sää oli leppeän leuto (0 astetta), mutta pilvinen ja hieman usvainen.  Matkaan lähtijöitä olivat Juha-Veikko M., Ilkka K., Matti K, Pirkko H, Martti K. (osan matkaa tutustumassa), ja minä (Tapsa P.).

Matkan varrella monet ulkoilijat kyselivät tapahtumasta ja kulkivat osan matkaa mukanakin. Kertoilimme ja kuulimme mukavia tarinoita. Vuoden ensimmäisiä lintuja olivat pari varista ja yksinäinen tilhi, räkättirastaat sekä tali- ja sinitintit. Tilhiä nähtiin hetkeä myöhemmin parinsadan parvikin. Hauska yllätys oli, kun lähestyimme kanavarannan siltaa ja pohdiskelimme, ettei sulassa ole pariin vuoteen nähty koskikaraa - ja eikös, siinä samassa tuo lintu oli siinä sillan tuntumassa veteen sukeltelemassa. Mukava yllätyslaji. Sorsia ja joutsenia ei tällä reissulla nähty.

Koliprintin kulmilla oli melkoinen tiaiskuhina, ja hauskat pyrstötiaisetkin tulivat siinä esittäytymään iloksemme. Matkan edetessä nähtiin lisää räksiä, viherpeippoja, punatulkkuja, keltasirkkujakin sellainen kolmenkymmenen parvi, käpytikkoja, pikkuvarpusia ja taviokuurnia. Museon seutuvilla pidettiin pieni evästauko siinä puolenpäivän tuntumassa. 

Puukiipijähavainto oli tiukassa, mutta Hepolammen luona käpytikan päryytellessä metallista sähköpylvästä saimme havaittua kiipijän. Ukkopadan ruokintapaikalla oli tuttu tiaiskuhina, mutta pähkinänakkeli ei suostunut näkyville, vaikka se on paikalla monesti nähty. Loppumatkassa teimme pieniä tarkoituksenmukaisia reitinkorjailuja, mutta pääosin kuljettiin alkuperäisen suunnitelman mukainen reitti. Iltapäivä alkoi jo hämärtyä, ja kun keli oli hieman usvainen, niin näkyvyys alkoi heikentää havaintomahdollisuuksia. Retki päättyi suunnitelmien mukaan vähän ennen kolmea eli hieman auringonlaskun jälkeen.

Yllättävää oli retkellä nähtyjen rastaiden määrä: räkättejä satakunta ja mustarastaitakin täysi tusina. Olimme varsin tyytyväisiä retkeen; lajeja oli saman verran kuin syksyn laskennassa eli 24 jA epävirallinen yksilömäärä suurempikin eli noin 400:n tuntumassa (syksyllä vähän yli 300).

Mukava reissu mukavassa seurassa, jälleen kerran. Kolmas talven laskenta on helmi-maaliskuun vaihteessa. Tarkemmat tulokset laskemme viikonlopun vaiheilla ja tulokset lähetämme Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, josta niitä voi tarkastella hatikka.fi tietopalveluun kirjautumalla.

T. Tapsa P.

 P.S. Kyllä vähän sihteerikköä nyt harmittaa kun ei ollut mukana näkemässä koskikaraa, taviokuurnaa ja pyrstötiaisia - ne kun ovat hänelle aivan vieraita otuksia, ennen (ja edelleen) näkemättömiä.