Patvinsuolle hiihtämään su 4.3.

Lähdetään hiihtoretkelle Enon kunnanviraston pihasta klo 9.30. Säätiedotus lupaa pakkasta noin 8-12 astetta, mutta tuulta vain 1-2 m/s. Eli hieman on kylmää, mutta ei liikaa, ainakaan, jos kenkään mahtuu villasukkaa riittävästi.

Suolla pärjää myös kapealla suksella ja tietysti lumikengilläkin. Perusmatkana käydään Teretinniemen nuotiopaikalla, mutta suolla voi halutessaan hiihtää pitemmänkin lenkin.

Ilmoittaudu markku.o.aho@gmail.com kyytienkin vuoksi – tällä hetkellä autokalustossa niukkuutta.

Helmi-tyttösten kuukausi helmeilee hangilla!

Enon Luonnonystävät ry:n kevätkokous su 25.2. klo 14 Enon kunnanviraston valtuustosalissa. 

Kahvittelemme, totta kai, ja sääntömääräisten asioiden lisäksi katselemme kartoilta Enon alueen metsän- ja soidensuojelualueita, toteutuneita ja suunniteltuja. Lisäksi kuulemme ja näemme sihteeri Päivin esityksen yliopistotutkijoiden aineistoista, joissa syrjäisellä maaseudulla asuvat nuoret kertovat suhteestaan luontoon otsikkolla "Pakko päästä välillä korpeen".

Tervetuloa mukaan!

Suksikaa suolle!

Kirjaston metsäiltamme tuntui kiinnostavan monia, ja suhdettaan metsään avasikin kokoontumisessa peräti 15 metsää rakastavaa ja siellä viihtyvää luonnon ystävää. Metsästä ja meistä on moneksi: joillekin metsä on hoitamisen ja kasvattamisen tai antimien keräilemisen kohde, joillekin tarinoinnin ja small talkin loputon aihevarasto, joillekin ääniä helisevää ja tuoksuja kohisevaa hiljaisuutta, joillekin ajatonta olemisen ja haltioitumisen kehystä, joillekin kaskinauris- tai savottahuhkimismuistojen aarreaitta ja joillekin surujen hautausmaa. Lempimetsä, jos sellaista voi edes mainita, sijaitsee itse kullakin milloin missäkin: Enossa, Liperissä, Kuusamossa, Varsinais-Suomessa... jossain tarkasti tai kaikkialla, selkeänä mäntykankaana, raivaamattomana ryteikkönä tai suon reunan mäntykäkkäröinä. 

"Asiallisemmin" metsää voi jäsentää sen taloudellisten, sosiaalisten/psykologisten ja ekologisten merkitysten kautta. Pohdimme yhtäältä metsätalouden ahneuden logiikkaa seurauksineen ja toisaalta luonnon loputonta sitkeyttä pyrkiä korjaamaan inhimillisen toiminnan aiheuttamat vauriot. Kummastelimme oravien kollektiivista metsästäpakoa ja opimme, että parhaat metsät syntyvät itsestään, koska puut kasvavat aina ensin alaspäin ja näin löytävät itse parhaimmat kasvamisen paikkansa. Ja totta kai puhuimme myös suosta - suo jos mikä sekä tekee levolliseksi että virkistää samanaikaisesti, omituisella tavallaan. Kuulimme, että suolla on jopa henkiin herättävä, ylösnousemuksellinen voima!

Jutustelun ohessa kutsuimme itsemme kylään erään luonnonystävän metsään ja söimme kirjastoväen puuhamaa metsäistä iltapalaa sieni- ja marjahöystyineen. Kiitämme kestityksestä ja siitä, että metsät koetaan edelleen tärkeiksi muutenkin kuin kansantaloudellisesti! On muistettava, että ne ovat käytössämme vain lainamielessä, ja siksi niitä on kohdeltava hyvin.

Minun metsäni?

"Minun metsäni " -keskusteluilta Enon kirjastolla to 8.2. klo 17.30-19.30. 

Tarjolla kahvia, teetä ja metsäisiä makuja. Järjestäjinä toimivat Enon kirjasto ja Enon Luonnonystävät. Ilta on osa Luonto lainassa -kirjastoviikkoa. Kirjastossa on myös metsäaiheinen kirjanäyttely.

Enon Luonnonystävät ry:n kevätkokous su 25.2. klo 14 Enon kunnanviraston valtuustosalissa. Sääntömääräisten asioiden lisäksi katselemme kartoilta Enon alueen metsän- ja soidensuojelualueita, toteutuneita ja suunniteltuja. Tervetuloa mukaan!

Vaikutuimme vaiteliaiksi...

... muutuimme mietteliäiksi. Tänään Enon kirjastolla keskusteltiin siitä, miten meidän vihdoin olisi aika ryhtyä osaksi ratkaisua - koska nyt olemme iso osa ongelmaa. Kansalais- ja luontoaktivisti Huck Middeke jutusteli siitä, kuinka nykyisen luonnosta piittaamattoman elämäntapamme voi nähdä ei-vapaaehtoisena ja ei-tietoisesti tapahtuvana itsemurhakehityksenä - jonka voimme kuitenkin katkaista, jos älyämme kasvaa aikuisiksi. Huck kertoi ja perusteli vakuuttavin esimerkein, kuinka ihminen on ainoa eläinlaji, jonka ei nyt ole asiallista siirtää elämäntapaansa jälkeläisilleen, kuten muut eläinlajit vaistojensa varaisesti ja viisaasti tekevät. Ne voivat sen tehdä, ihmisen ei enää kannata, muuten käy kehnosti. 

Nyt meidän on aika pysähtyä elämämme toisen tärkeän hetken eteen ja oivaltaa, miksi se ensimmäinen hetki (=syntymämme) joskus tapahtui. On oivallettava, että synnyimme kaikki tekemään maailmasta parempaa; maailmalla ei nyt mene hyvin. Tarvitsemme yhteyttä toisiimme ja luontoon (luontoa tai ainakin luonnosta otettua onkin sitten lähes kaikki). Tarvitsemme ymmärrystä siitä, että tavaroita on aivan liikaa verrattuna ihmisten määrään - ja että "liikakansoitus" ei ole ongelma vaan epäreilu elämälle tärkeiden asioiden jakaminen, samoin kuin omistamisesta siinneet epäreiluuden rakenteet. 

Huck jätti Enoon paljon tärkeää ajateltavaa. On muistettava "pitää pyhää" säännöllisesti: hissuteltava, ajateltava, pysähdyttävä. On kasvettava aikuisiksi, niin että voimme elää malleina lapsillemme. On ymmärrettävä myös, että "there is no way to happiness, happiness is the way". Kaikki on vielä mahdollista, mutta on tartuttava toimeen - elämäntapojemme muutokseen - heti. 

 

Ensi viikolla olemmekin sitten taas kirjastolla - torstaina 8.2. juttelemassa metsistä ja meistä "Luonto lainassa" -viikon tapahtumassa. Tulkaa tekin!