Läksin minä kesäyönä käymään. Ja niin läksi seitsemän muutakin. Keskiöinen yölaulajaretkemme onnistui yli odotusten. Tässä tulee kuvakavalkadi, Tapsan sanallista tarinaa havaituista ja kuulluista on tämän päivityksen alareunassa. Sihteeri muistaa ainakin satakielen, suopöllön, sarvipöllön lapset, luhtahuitin ja ruisrääkän. Ja erinäisen kokoelman kerttusia ja sirkkuja.
Aluksi maisemat olivat vähän ankeita...
...mutta siitä ne sitten somistuivat. Täällä laskevan tai nousevan auringon kajossa lauloi luhtahuitti (sellainenkin lintu kuulemma on...):
Kesäinen lumikuningatar:
Ruisrääkän (joita kuultiin ainakin seitsemän) peltomaisemaa:
Hämyisen yön kukkahämyä, makeaa ja utuista:
Muistakaa huominen kukkaretkemme Harpattiin!
Ja tässä sitten Tapsan tahdissa:
Yölaulajaretki 13.-14.6.
Kahdeksan
yökyöpeliä lähti perjantai-iltayöstä kuulostelemaan enolaisia yölaulajia
Naurisojan, Jakojärven, Pohjien, Sarvingin ja Pirttivaaran suuntaan. Retki
alkoi klo 23:n aikaan, ja heti Vinnin rautakaupan kohdalla kuulimme ensimmäisinä
satakielen ja viitakerttusen. Se oli mukava alku reissulle. Ilkka oli tehnyt
hyvän pohjatyön ja kartoituksen mahdollisista laulajapaikoista, ja niinpä Päresärkän
hiekkakuopalla onnistuimme kuulemaan luhtakerttusen monipuolista laulantaa. Myös
punarinta oli ahkerasti äänessä, ja lehtokurppakin ”kurnutteli” ja vitskutteli
iltahämärissä. Kiimarannan uimakopeilla yritimme kuulla ruokokerttusta, mutta
sen sijaan onnistuimmekin kuulemaan vastarannalla luhtahuittia, joka näissä
Enon maisemissa on varsin harvalukuinen lintu. Hieno havainto.
Matka
jatkui kohti Jakojärveä - ja siellähän se ruokokerttunen oli äänessä ja
pellolla retken ensimmäinen ruisrääkkä. Jakojärveltä lähdettyämme poikkesimme,
pienen matkan päässä, kuuntelemassa sarvipöllöpoikueen kerjuuääniä. Ainakin
neljä poikasta mankui ruokaa, ja yksi koetti tehdä epävarmaa
lentoharjoitustakin. Matka jatkui, ja Turulan tilan lähimaisemissa onnistuimme
kuulemaan viitasirkkalinnun heinäsirkkamaista siritystä. Ruisrääkkiäkin oli äänessä
ainakin kolme. Toisen sarvipöllöpoikueen kuulimme Pohjantieltä Matokallion
suunnalta sähkölinjan molemmin puolin. Kolmet äänet erotimme. Jokilahden
tiehaaran tuntumassa Sarvingissa kuultiin pari ruisrääkkää ja luhtakerttunen.
Seurojentalon parkkipaikalla kaikui jälleen sarvipöllöpoikueen kerjuuääniä, ja
niitäkin laskettiin kolmen poikasen verran. Selänteen pelloilla oli jälleen
ruisrääkkä äänessä, ja pensastaskun monipuolinen yölaulu ihastutti retkeilijöitä.
Yöllä pensastasku laulelee, päivälaulusta poiketen, monenlaisia matkimisääniä.
Otontuvan kohdalla olivat äänessä viitakerttunen ja pajusirkkukin. Kaunismäen
tuntumassa, lähellä Pirttivaaran rajaa, olivat jälleen äänessä ruisrääkkä ja
viitakerttunen, samoin Sotkulammen parkkipaikalta kuultiin samanlaiset äänet ja
lisäksi ruokokerttusen voimallinen yölaulu.
Sotkulammelta
käännyimme öisen kahvitteluhetken jälkeen paluumatkalle. Joensuulammen kohdalla
pysähdyimme jälleen, ja lintuanti sen kuin parani. Tuomisärkän kupeelta kuului
hentoisesti pikkusiepon laulua, ja meille onnekkaasti tienposkesta lehahti lentoon
suopöllö. Tulomatkalla vielä Tupravan kohdalla olivat viitakerttunen ja hippiäinen
pitämässä yökonserttia, ja lehtokurpan yölento ja kurnuttelu viestitti, että on
kotiinlähdön aika. Noiden mainittujen lintujen lisäksi äänessä olivat mm. käet,
musta-, laulu-, punakylki- ja räkättirastaat - ja olihan siellä jokunen
lokkikin liikkeellä (ja jäniksiäkin, vaikka ne eivät olekaan lintuja niin
mukavia yöeläjiä joka tapauksessa). Tuo kolmen ja puolentunnin yöretki oli
harvinaisen onnistunut, sää oli suosiollinen ja osallistujat saivat kokea
monipuolista lintujen yökonserttia ja äänimaailmaa.