sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Tiedoksi ja toiveiksi

Jos luonnonkukkapäivästä (16 osallistujaa) on kuvia, saa lähettää blogiin siirrettäviksi... sihteerikön retki katkesi kiukkuiseen kakarikkoon. 


Vieraslajitalkoot museolla

Tule mukaan kitkemään jättipalsamia Enon kotiseutumuseolle (Alapappilantie 3) tiistaina 26.6. klo 18.

Talkoissa saa opastusta jättipalsamin torjunnasta ja kitkemisestä. Otathan mukaan omat hanskat (kankaiset puutarhahanskat riittävät). Talkookahvitarjoilu.

Jättipalsami (impatiens glandulifera) syrjäyttää muita kasveja ja vähentää luonnon monimuotoisuutta. Jättipalsami muodostaa laajoja kasvustoja ja kilpailee pölyttäjistä muun kasvillisuuden kanssa.

Talkoojärjestäjät: Eno-seura ry, Enon Luonnonystävät ry ja Rantalan virta -kulttuuriyhdistys ry.

Oi paista päivä lämpöinen...

...suo lahjojas maan lapsillen...

Ja kyllähän niitä nyt piisaa. Perinteiselle yön-yli-retkellemme on porukan nivel- ja lonkkavaivojen lisääntyessä käynyt kuin sille kuuluisalle pyylle maailmanlopun edessä, mutta ei se mitään: perjantainen iltayön kuljeskelumme osoitti, että aina kannattaa lähteä. Sää suosi, hyttyset aivan hurmaantuivat meistä ja kesä pursui kaikkialta. Mukana Kattilajoen ja Ihannon retkellämme oli kaikkiaan seitsemän kaksijalkaista ja yksi nelijalkainen metsänkävijä. Lisäksi tapasimme (ainakin) käpytikkapoikueen, rupikonnaäidin, kyyn ja kaksi suomenhevosta, joiden kanssa osa matkasta taittui.

 

Karhua emme nähneet muuten kuin sen jättämien merkkien kautta:

 

Saimme kuulla oppia ja kokemuksia jatkuvan metsänkasvatuksen periaatteista ja tutustua muhkeisiin, kunnon otteella halattaviin kilpikaarnapetäjiin:

 

Meille esiteltiin myös lähde, jonka kaupungin insinöörit ovat viisaudessaan onnistuneet melkein tuhoamaan innokkaan - ja sangen tarpeettoman - ojitustyönsä ohessa. 

Ihantojokea seuraileva reittimme oli mielenkiintoinen: kuiva, rapiseva harjunselänne rehevien kosteikkojen keskellä. Vieressämme vaeltava joki oli välillä leveä, välillä kapea, välillä kuohuva, välillä lepäilevä. Ajoittain ylitimme sen jännittävästi hatarilla puunrungoilla taiteillen, välillä saimme ihailla sen partaita kurkkivien villiruusujen ja saniaisten rohkeutta:


Auringon valo on ihmeellistä ja moninaista. Yhden illan ja yön kuluessakin siitä voi tavoittaa monenlaisia vivahteita. Kun sukelsimme ulos metsästä tielle, se oli erilaista kuin nukkumaan asettuva valo, jonka kohtasimme Ihantojärven maisemissa. 

 


Auringon iltapuuhien aikaan me asetuimme kuuntelemaan ihantolaista tarinointia ja valmistelemaan retken kohokohtaa: munkkikahveja ja makkaranpaistoa. Kuvaavaa tälle(kin) kerralle oli se, että sihteeri kunnostautui levittämällä kahta erilaista tietoa retken alkuajankohdasta ja puheenjohtaja varasi kahvivedeksemme lasinpesunestettä... No, onneksi joillakin vielä pää toimii, ja saimme nuotiokahvit oikeasta lähdevedestä keitettyinä.

 


Elämää ei liene ilman kuolemaa? Kaiken kihisevän, sihisevän ja inisevän elämän ohessa tapasimme myös kuihtumista ja yhden (tällä kertaa myös tarpeettoman) kuoleman. Vikkelyydestään huolimatta pieni kärppä ei ole ehtinyt kipittää pois Ihantojärven rantaan ajaneen auton alta. Voi pientä. 

 
 

Tänään sitten klo 12 meitä kutsuvat metsätähdet - tapaamisiin Karhunsalolla!

torstai 14. kesäkuuta 2018

Viikonvaihteen vaelteluja - huomatkaa tämänpäiväinen lähtöaika!!

  • Iltayön retki Ihantoon perjantaina 15.6. Lähtö kunnantalolta klo 17.30
  •  
  • Sunnuntaina 17.6. luonnonkukkapäivän retki. Kokoontuminen retkeä varten klo 12 Karhunsalolla Valden ja Marjutin pihassa. 
 Image result for metsätähti

torstai 7. kesäkuuta 2018

Kesäyöhön



Perjantaina 15.6. jatkamme helmikuun kirjaston luontoviikon metsäkeskustelua. Tuolloin sovittiin tutustumisretkestä Jaakko Helmisen metsään Ukkolassa, osoitteessa Kattilajoentie 50 (Ukkolasta Haapalahteen päin, tienviitta oikealle Kattilajoki). Metsässä ei ole tehty avohakkuita. Samalla voimme tutustua myös vieressä olevaan kaupungin omistamaan metsään ja muun muassa siellä tuhottuun lähteeseen. 

Lähtö kimppakyydein Enon kunnanvirastolta klo 17.30. Kokoontuminen Jaakon pihalla klo 18.

Tämän retken jälkeen halukkaat voivat jatkaa iltayön retkelle Ihantoon. Tarkoitus on kävellä vanhaa uittomiesten polkua seuraillen Ihantojokisuusta Jokijärville ja takaisin. Matkaa kertyy yhteensä noin 10 km. Retken lopuksi kokoonnutaan Korisevanjokivarressa olevalle metsästäjien laavulle. Omat eväät mukaan. Retki kestää muutaman tunnin.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

5.6. on Maailman ympäristöpäivä!


World Environment Day

15. joulukuuta 1972 YK:n yleiskokous päätti julistaa 5. kesäkuuta Maailman ympäristöpäiväksi. Päivämäärä muistuttaa Tukholmassa samana vuonna pidetystä YK:n ympäristökokouksesta. Kokouksen tuloksena perustettiin YK:n ympäristöohjelma UNEP.

Ympäristöpäivän tavoitteena on nostaa esiin muutoksia, joita ympäristössämme tapahtuu. Erityisen suuria haasteita ilmastonmuutos, ilmaston lämpeneminen ja kasvihuonepäästöt aiheuttavat kehitysmaissa. Myös arktisilla alueilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat merkittäviä. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa paitsi kasvi- ja eläinkuntaan myös ihmisten toimeentulomahdollisuuksiin.

Tiesitkö, että
  • maapallon keskilämpötila on kohonnut 0,74 astetta viimeisimmän sadan vuoden aikana.
  • 1,5 asteen nousu lämpötilassa vuoteen 2080 mennessä voi altistaa nälälle 50 miljoonaa, malarialle 200 miljoonaa ja vesipulalle 2 miljardia ihmistä.
  • arktisilla alueilla ilmaston arvioidaan lämpenevän jopa 5-7 astetta.
  • vuosina 1970–2004 maailman kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet 70 prosenttia ja hiilidioksidipäästöt 80 prosenttia esiteolliseen aikaan verrattuna.
  • uusimpien ilmastoskenaarioiden mukaan maapallon keskilämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä 1,1-6,4 astetta verrattuna vuosien 1980-1999 keskilämpötilaan

 Image result for maailman ympäristöpäivä

https://www.yammer.com/uef.fi/#/threads/show?threadId=1099551826



sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Unelma Säleikön egotrippi... ja ekotrippi

Luonnonystävien sihteerikkö on addiktoitunut erääseen enolaiseen vaellusreittiin (kenties siksi, että tuntee kunnolla vain sen...). Tänään hän komensi koiransa riviin ja lähti aamutuimaan viettämään päiväänsä Kaltimoa kierrellen.


Ihan tavallisessa arjessakin ihan tavallisenkin ihmisen sieluun latautuu kaikenlaista kuonaa, turhaan mukana kannettavaa mielenmönjää. Metsässä tallusteltaessa mönjä valuu vähitellen, ihan vain itsestään jonnekin kuusien helmaan, kantojen koloihin, suopursun juurille, sammakoiden sammaliin. Metsiin mahtuu ja maatuu. Ja kyllähän suomalaiset metsät, jos mitkä, ovat täynnä ihmisten niihin kantamia kaipuita, suruja, harmeja ja tuskia. Aina metsä silti ottaa auliisti vastaan sinne taakkaansa tyhjentelevän.

Kaikkea metsäkään ei jaksa: viime talven lumet ovat koetelleet Kaltimon metsiä oikein kunnolla. Reitin varrella makaa joka puolella lumi- ja tuulitaakan alle taipuneita tai katkenneita runkoja (Hiltulanvaara on kuin sotaelokuvan näyttämö!), ja Mustavaaran laella huomio kiinnittyi nuorten kuusten katkenneisiin latvoihin:


Mustavaaralla on myös parin petäjän kylkeen kiedottu "punapaula"... mitähän se sitten merkitsee? 

  

Kaltimonkierto kulkee seitsemän vaaran ja muutaman vähän vaatimattomamman kalliorinteen kautta, ohittaa puroja, peltoja ja suolämpäreitä, sukeltaa kuusikkoon, koivikkoon ja pihlajien piireihin. Hyvin, hyvin surullista kuitenkin on huomata joka vuosi uuden ruman raiskion ilmestyneen rikkomaan metsän omaehtoista eheyttä. 

 
 

Karhuvaaran hakkuuaukean (ei kuvassa) kohdalla on kuitenkin todettava, että vaikka vaara on ankean ja surullisen oloinen, siltä nyt avautuva maisema on huikea. Ehjiä metsiä näkyy sieltä taas ihan maailman toiselle reunalle saakka!

Kokonaisilme vaellusreitillä on kuitenkin rujo ja raiskattu. Mahtaako sitä viitsiä nyt suositella kenellekään kuljettavaksi? Ja miksi nämäkin tolpat on pitänyt muovista tehdä...?


Vallisärkän suolämpäreen nurkilla sihteerikön seurue tapasi metsässä tallustelevan Heikin. Hän kertoi, että Hiltulanvaaran liepeillä on nähty emokarhu kaksine kakaroineen, kerran jos toisenkin. Unelma-sihteerikin sai muistutuksen karhujen olemassaolosta jossain siinä, missä Ahvenisentieltä suunnataan kohti Karhuvaaraa. Outoa, ettei pelottanut silti.