Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

Luonnonkukkapäiväretkemme suuntautui tänään Notkolaan Hiiskosken nurkille, Pamilon kylien takametsiin. Pääsimme vieraiksi Simo ja Sisko Sepon piilopirttiin, paratiisiin, keskelle ei-mitään ja keskelle kaikkea. Kukkulat olivat kukkasilla vyötetyt, samoin sympaattisten rakennusten ympäröimä pihapiiri:

 

 

 

 

Jossain metsäpolun päässä lepäili tumma metsälampi sammaleisine, suopursuisine rantoineen. Kyllä sammalkin osaa kukkia kauniisti!

Ja lampeen katsoessaan edes Narkissos ei olisi malttanut ihastella sen kuvastimesta itseään: pienillä sammakkolapsilla oli menossa jännittävä uintikisa, jota ei kyllästynyt seuraamaan:

 

Retkieväät nautittiin hämyisessä kesätuvassa, 17 meitä taisi olla. Kiitos rattoisasta kesäpäivästä ja kaikkea hyvää Notkolaan - olkoon kesänne täynnä kukkia, suontuoksua ja karhuntuijotuksia... 

**********************

Seuraavana toimintana sitten ilmeisesti alamme käydä kamppailua ei-toivottuja tienvarsikasveja vastaan. Oikein onnellista juhannuksen aikaa kaikille!

Viipyilevää tarattelua

Eilen (14.6.) kävimme iltaretkellä Ihannossa; kuusi pelotonta metsänkävijää uskalsi uhmata valtavaa hyttysten ja mäkäröitten vyörytystä. Keli suosi muitakin kuin noita syöpäläisiä: mukavan leppoisaa oli - eikä lintujakaan oikein huvittanut enemmälti huudella.

Ihantojoen vartta myötäilevä harjuinen metsä on kaunis kuin mikä - helppo kulkea, helppo hengittää. 

 

Männyt olivat - enimmäkseen - ylpeän kauniita, suoria ja mutkattomalla tavalla taivaita kurkottelevia. Tosin metsä kestää ja sietää myös erilaisuutta - toisin kuin me ihmiset usein:

 

Kosteilla paikoilla näimme lupauksia lakkasadosta, suokukkia, sudenmarjaa, paatsamaa, raatetta... mitä vielä? Aiempien kesien karhuntöitä ja käpytikan lounasravintolan nyt ainakin. Ja mäyrän nenänjälkiä sammalikossa.

 

 

Kovin pitkää metsäkävelyä emme tehneet vaan jatkoimme iltaa Ihantojärven rannalla kylän yhteisissä maisemissa. Istuskeltiin ja tarateltiin niitä näitä, ei mitään tärkeää, ei sen kummempaa - kesäillan kauneudessa viipyillen. Oi onnea. 

 

Lähdimme nukkumaan sitten, kun aurinkokin lähti. 

Tulossa mukavaa kesämukavaa!

 

1. Valoisan iltayön retki perjantaina 14.6.

Kuljemme Jokijärviltä Ihantojokivartta harjupolkua pitkin ja takaisin sekä tutustumme muun muassa kosteikkoalueen lintuihin. Lähtö kimppakyydein Enon kunnantalolta klo 17. Omat eväät mukaan.

2. Luonnonkukkapäivän retki sunnuntaina 16.6.

Teemme kukkapäiväretken Notkolaan klo 12. Sisko ja Simo Seppo ovat kutsuneet meidät tutustumaan kesäpaikkansa Notkolan ympäristön suojelualueisiin. Retkikohteemme sijaitsee Hiiskoskenraitin varressa, Enon ja Ilomantsin rajalla niukasti Ilomantsin puolella. Kimppakyydit lähtevät Enon kunnantalolta klo 11.30 ja Uimaharjun K-marketilta klo 11.45. Yritetään liikkua mahdollisimman vähin autoin, eli tarpeettomat autot jätetään parkkiin lähtöpaikoille. Omat eväät, omat kupit mukaan, kahvit voidaan keittää. Menemme suomaastoon, eli kumisaappaat ovat varmin jalkinevalinta.

Simon tarkempi kuvaus retkestä ja alueesta alla:

Ajo-ohje:

- Joko Pamilontietä Uimaharjusta tasan 10 km, sitten vasemmalle Pahkavaaran tie päähän asti eli Hiiskoskenraitille. Sen jälkeen oikealle (itään) ja noin 1 km jälkeen mökkitie oikealle jyrkähkön törmän päältä, viitassa lukee Notkola. Pihaan n. 200 m - ja taitavat kuskit saavat sinne mahtumaan neljä henkilöautoa parkkiin tukkimatta tietä.

- Tai Uimaharjun kiertoliittymästä edelleen Kivilahteen n. 3 km. Oikealle viitta HIISKOSKI, jota 10 km (= kotimme portti) ja risat. Silloin ollaan Pahkavaaran yllä mainitussa risteyksessä. Ajo-ohje siitä kuten yllä ("..oikealle (itään)…").

-       Jos ajoneuvoja on runsaasti, kuormia voisi yhdistää jättämää autoja kotimme ja risteyksen puolivälissä olevan sinisen (!!!) autotallin tuntumaan.

Eväsohje:

-       Perinteiset retkieväät. Notkolan tuvassa on mahdollisuus keittelyyn sen verran, minkä 2-paikkainen kaasukeitin sallii.

Nähtävää:

1. Riihilammen kosteikko, joka avautuu jo pelkällä lammen kiertämisellä joko nopeasti tai osaajan avulla tarkastellen ja aikaa kuluttaen.

2. Kirppulampi ympäristöineen. Siihen laskevan veden ojitus eli suo on ennallistettu. Se liittyy suojelualueen tiheään korpeen, mutta on Seppojen klaanin omistama. Lammesta vedet jatkavat matkaa sivupuroista täydennystä saaden Alakoitaan Rupukkavaaran ohi (siis yli!!). Puron koskia on ennallistettu, ja reitti saattaa olla tuhoisista ja törkeästi toteutetuista hakkuista huolimatta kiinnostava. Majavaseutua ja kiintoisaa kosteikkoa. Olemme monia kertoja aikoinaan kulkeneet koko puron matkan alas asti. Loppuvaellus tulvivine soineen, tiheikköineen ja suohautoineen tuo mieleen vankilapaot amerikkalaisesta vankilasta. Kirppulammessa voi toki uida. Rantaan pääsee polkua pitkin.

3. Myrskytuhoja voi nähdä heti maantieltä poikettaessa. Syvemmällä kuusikossa on komeita vanhuksia nurin, ja sen jälkeen Ilomantsi-Eno rajaa seuraten ristironkkeliin kaatunutta nuorempaa talousmetsää. Tämä reitti tuo Kirppulammelle.