tiistai 19. helmikuuta 2019

Puista muisto vain?


Tiesitkö, että kaupunki aikoo kaataa Joensuun Vapaudenpuiston puut? Jos haluat säilyttää puut, tule iloitsemaan kanssamme niistä perjantaina 22.2.2019 klo 17-19 tapahtumassa
KAUPUNGIN ELÄVÄ SYDÄN
Tarjolla on pieniä esityksiä ja aktiviteetteja sekä kuumaa mehua laavussa.
Puistossa on harvinaisia puulajeja, mm. 7 berliininpoppelia, joiden latvus on tiheä ja kartiomainen ja korkeus on yli 30 metriä. Siellä on myös Joensuun ainoa jättipoppeli (Populus trichocarpa). Kaupungintalolta katsottaessa oikealla on sembramänty (Pinus sembra) ja vasemmalla makedonianmänty (Pinus peuce). Suuret puut tuovat kauneutta ja viihtyisyyttä kaupunkiympäristöön ja suojaavat melulta, paahteelta, pölyltä ja pienhiukkasilta. Uuden esiintymislavan ja akustiikankin kannalta olisi hyvä säilyttää puut. Vapaudenpuiston puut edustavat harvinaiseksi käyvää, mutta asukkaiden hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä kaupunkiluontoa. Oulussa on 120-vuotias laakeripoppeli ja Heinolassa Suomin suurin poppeli.
Vuonna 2017 asiasta tehtiin perusteellisin argumentein nettiadressi ”Joensuun Vapaudenpuiston puiden puolesta” ja kaupunkirakennelautakunta sai 35 muistutusta suunnitelmastaan kaataa 64 puuta. Silti lautakunta äänesti 7-4 puiden kaatamiseksi. Osa valitti vielä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen ja joutui maksamaan tuomioistuinmaksun 250 euroa. Myöhemmin kyselyissä 70 % kaupunkilaisista on vastustanut puiden kaatamista.
NYT
·         Marko Haakana on tehnyt valtuustossa kirjallisen kysymyksen asian palauttamisesta uudelleen käsiteltäväksi. Sen ovat allekirjoittaneet usean puolueen edustajat. Valtuusto käsittelee asiaa maanantaina 25.2.2019.
·         Itä-Suomen yliopistossa on kaksikin ihmisen ja puiden suhteeseen liittyvää hanketta alkamassa.
·         Tapahtuman yhteydessä julkistetaan aloitettavaksi myös “Pohjois-Karjalan tärkeimmät tarinapuut – seikkailuopas” -kirjan materiaalin keruu. Seikkailuoppaan tarkoituksena on esitellä puita, joihin liittyy kiinnostavia tarinoita ja historiaa, ja johdattaa lukijat näiden puiden luokse. Vapaudenpuiston puista kirjassa ovat mukana kaupungin historiaa näköalapaikalta seuranneet vaikuttavat ja valtavat berliininpoppelit, kaupungin ainoa jättipoppeli sekä eksoottiset männyt. Kirjaan valitaan mukaan mahdollisimman edustavia ja monipuolisia puita ja tarinoita. Teos tekee näkyväksi suomalaisten puusuhdetta ja puihin liittyvää paikallishistoriaa ja kansanperinnettä, mutta tarkoituksena on myös edistää pohjoiskarjalaista luontomatkailua. Matkailijat ympäri maapallon tulevat Itä-Suomeen nimenomaan etsimään luonnon rauhaa, kauneutta ja mystiikkaa. Kirjan takana ovat joensuulaiset toimittaja Topi Linjama ja Metsänpeitto–kirjasta palkittu sarjakuvataiteilija Sanna Hukkanen sekä kontiolahtelainen valokuvaaja Satu Juvonen. Kirjan tekijät ovat paikalla Vapaudenpuiston tapahtumassa keräämässä puihin liittyviä tietoja, muistoja ja tarinoita. Tekijöihin voi ottaa yhteyttä myös sähköpostitse: tarinapuut@gmail.com
Voit tuoda tullessasi myös lyhdyn ja puista kertovia runoja ja ripustaa ne langalle. Tilaisuudesta tehdään videotaltiointi. Tervetuloa mukaan!
Järjestäjät: Savo-Karjalan Luonto-Liitto, Tarinapuut-työryhmä, Kohtuus vaarassa -ryhmä, Kulttuuriosuuskunta Laituri, osuuskunta Myötävoima, Maaseutuyhdistys Sydänlanka ry
Lisätietoja: Sanna Hukkanen, Tarinapuut-työryhmä, p. 358 50 537 49 79 ja Joni-Matti Kusmin, Savo-Karjalan Luonto-Liitto, p. 358 40 963 26 64
Lähteitä: Inkeri Aula ja Sanna Hukkanen, Metsänpeitto
Ritva Oravuo, Promenadeja ja puistosoittoja. Joensuun historialliset puistot 1848-1948
Joensuun puulajiopas

maanantai 11. helmikuuta 2019

Poimuvuorten ja mannerjäätikön maailmoissa


Eilen opimme yhtä ja toista - muun muassa sen, että olemme täällä Enossa itse asiassa elelleet muinaisen pitkäaikaisen mannerjäätikön reunamaisemissa. Kevätkokoustamme edeltäneessä 24 henkilöä paikalle houkutelleessa tilaisuudessa emeritustieteentekijä Heikki Vesajoki näytti geologisten karttojen avulla erilaisia vaiheita, joita kulkemamme maaperä vesistöineen on kymmenien tuhansien vuosien kuluessa käynyt läpi. "Kaikki liittyy kaikkeen", tuli todistetuksi. 


Tilaisuudessa sivuttiin myös Koitajoen historiaa: väylänmuodostumisia, lohikoskia, uittotyömaavaiheita, kahlehtimisia ja hiidenkirnuja (tai jättiläisen patoja på svenska). Ja tästä sitten aasinsillan kautta päästiin iltapäivän toiseen aiheeseen eli kummallisen pyöreän kiven tarinaan. Tarina kuuluu näin:

Kuten tiedämme, Enossa kaikki tärkeä tieto liikkuu kauppojen kassajonoissa. Niinpä päivänä muutamana Erolan Reijo kauppareissullaan sai kuulla ukkolalaiselta särpimen hakijalta Martti Rautiaiselta, että hänellä on tallessa äitinsä aikoinaan Alakoitajoen hiidenkirnusta pelastama ympäripyöreä kivi. Reijopa tajusi, että tässä ollaan tärkeän äärellä ja otti kiitollisena kiven vastaan eräällä toisella maidonhakureissullaan. Liikkukaa kaupoilla ihmiset, sillä koskaan ei tiedä, mitä sattuu ja tapahtuu!


Onneksi Reijo ei ole itsekästä ihmissorttia. Joku toinen olisi vienyt hiiden käyttämän kirnukiven kotiinsa ja piilottanut aarrearkkuunsa - ja sitten istuskellut varmuuden vuoksi itse päivät pitkät sen arkun kannella aarretta turvaten. Mutta tämä kirnukivipä lahjoitettiinkin Enon museolle Eno-seuran hoivattavaksi. Sinne nyt sitten odotellaan kiven tarinaa kertovaa opastaulua, kuvia sen kotipesästä ja arvioita sen elämänpyörteistä (elääkö kivi muuten?). Jaaha - ja kukahan sitten ne sinne museolle tekee ja toimittaa... melkeinpä arvata saattaa (ja tähän semmoinen virnistelevä silmäniskuemoji).


Ja tilastoihin: paikalla meitä oli 24.

tiistai 5. helmikuuta 2019

"Kuin silloin ennen, on kaikki yhtä hyvin taas...?"


Kirjastolla kävimme eilen (4.2.) keskustelua siitä, miten luonto on meillä vain lainassa. "Ilmastomuistoja" teemasta keskustelua kävi 12 muistelijaa todeten, että kesäiset hallat ovat painuneet lähinnä muistoiksi - kun taas hirvikärpäset, runsaat sateet, suppilovahverot ja muut toivotut tai vähemmän toivotut uutuudet ovat tulleet hyvin konkreettisiksi Pohjois-Karjalassakin läsnä oleviksi "myöhään tulleiksi". Ja miten on niin, että juhannuskukat kukkivat jo toukokuussa niin, että Helinän (ja sihteerikönkin) juhannusyön päänalunen jää aina muutamaa kesäkukkaa vajaaksi? Mistä sitä nyt tietää niiden tulevien sulhojensa näön ja koon? Hitsi. 

No - mukavaa oli silti. Kiitos kirjastolle, jälleen kerran. Tuo kaunis rakennus on iltaisin täynnä milloin minkäkinlaista enolaisaktivismia. Onneksi sinne saa aina mennä! 

Seuraava Luonnonystävien tapahtuma on kuitenkin Enon kunnantalon valtuustosalissa ensi sunnuntaina eli 10.2. klo 15. Tuolloin kahvitellaan, pullitellaan, kuunnellaan Heikki Vesajoen esitys Alakoitajoen geohistoriasta ja luovutetaan joesta löytynyt hiidenkivi Eno-seuran hoiviin. Tervetuloa mukaan kaikki asiasta kiinnostuneet ja muutkin, jotka kiinnostuvat varmasti viimeistään tuolloin!