Uusi vuosi ja suuren suuri suru

Miehistä parhain on poissa. Joskus tapahtuu asioita, joita ei voi mitenkään käsittää. Kautta avaruuksien - vaaran laelta toiselle - kaikuu nyt pohjattoman surun sävel.

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo...

Oikein hyvää joulua kaikille Luonnonystäville ja luonnon ystäville!

Joulutulille, jälleen kerran!

Tervetuloa Luonnonystävien joulutulille Karhunsalon liepeille Marjut Willman-Hassisen ja Valde Hassisen pihapiiriin. Tarjoamme joulukahveet ja mukavaa joulunalusseuraa!

Isänpäivänä ELY:n vieraana ELY-keskus:)

... ja opimme muun muassa, että luonnonvesien väri on tummunut ilmastonmuutoksen - esimerkiksi pitkiksi venyneiden syksyjen - vuoksi. Opimme myös, että pääosa enolaisista joista ja järvistä on vesilaadultaan hyvää. Sen sijaan jotkut lammista, ja erityisesti tietysti Hepolampi, ovat hyvin huonossa hapessa. 

 

Mutta ei hätää: vesien laadusta meitä 16:ta enolaisten vesien hyvinvoinnista kiinnostunutta valistanut ELY-keskuksen Minna Kukkonen mitä ilmeisimmin lupasi alkavansa painostaa (?) Joensuun kaupunkia Hepolammen pikaiseen elvytykseen - kiitos tästä! Kenties pian saadaan nuo huolestuttavan korkeat pylväät tasolle, jota pidetään hyvänä eli "luonnonmukaisena".

Ja taas tapahtuu...

Tervetuloa keskustelemaan, ottamaan kantaa!

Metsän monimuotoisuushuolia

Miksi luonnon monimuotoisuus on elintärkeää ja millainen on lasten ja nuorten luontosuhde?

Bonnier-palkittu toimittaja ja biologi Juha Kauppinen pitää 23.10. klo 18 Carelicumin auditoriossa noin tunnin mittaisen Monimuotoisuus-luennon. Luento on visuaalinen kertomus luonnon monimuotoisuuden synnystä ja katoamisesta Suomessa ja muualla maailmassa. Luento perustuu osin Kauppisen kirjaan Monimuotoisuus – Kertomuksia katoamisista. Kirja on saanut ylistäviä arvioita ja ollut osaltaan keräämässä huomiota luonnon monimuotoisuuden hupenemiselle.

ALL-YOUTH -hankkeessa Itä-Suomen yliopistossa opiskelevat Elli Hämynen ja Juni Sinkkonen alustavat tilaisuuden aluksi omien tutkimustensa pohjalta lasten ja nuorten moni-ilmeisestä luontosuhteesta. 

****************

Myöhemmin syksyllä (20. marraskuuta klo 18) samassa paikassa: Luennot jatkuvat metsäekologian dosentti Timo Kuuluvaisen luennolla ”Boreaalisten, etenkin suomalaisten metsien luontaisesta rakenteesta ja monimuotoisuudesta ja siitä, miten metsien käsittely on vaikuttanut niihin”. Kuuluvaisen tunnetuin teos on valtionpalkittu Suomalainen aarniometsä, jonka hän kirjoitti yhdessä Petri Keto-Tokoin kanssa.

MMM, metsänhoitaja Joni-Matti Kusmin esittelee tilaisuuden aluksi opinnäytetyönsä tuloksia. Hänen pro gradu -työnsä aihe on Jatkuvapeitteinen kasvatus metsätalouden vesiensuojelun työkaluna rehevillä turvemailla.

Kuulijat voivat osallistua keskusteluluentoihin kysymyksillään. Tilaisuudet ovat maksuttomia.

Järjestäjät:
Joensuun seudun Luonnonystävät, Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri, Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiri, Kohtuus vaarassa -liike, Pohjois-Karjalan Metsänhoitajat ry, Suomen 4H-liiton DigiMetsä-koulutushanke yhteistyössä ALL-YOUTH -tutkimushankkeen, Opintokeskus Siviksen ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kanssa.

Hiljalleen...

...lokakuisissa metsissä, pelloilla, rannoilla ja raunioilla.

Hiljaisuuden retkemme - joka varmasti täytti vaativankin metsäkulkijan retkelle asettamat edellytykset - keräsi kahdeksan kaksijalkaista ja yhden nelijalkaisen vaeltelijan Harpatin maastoja kiemurtelemaan. Syksyn ensimmäinen lumi oli juuri pudonnut hiljentämään entisestään lokakuun miltei äänetöntä metsämaailmaa. Meillä on niin kauniita paikkoja lopulta aivan lähellä kirkonkyläämme. Ei tarvitse mennä merta edemmäs. 

 

Hepolammen liepeiltä sukelsimme jonnekin Harpatin poluille, joita pitkin liikuimme peräkanaa kohti entisen Enon kunnalliskodin pihapiiriä. Jotain kummallista haikeutta tällaisiin ammoin huolella rakennettuihin ja nyt kenellekään kelpaamattomiin miljöihin aina kiinnittyy. Puistomainen pihapiiri olisi niin kovasti valmis tuossakin paikassa ottamaan  vastaan siellä viihtyviä asujia. Iso kuusikin neljine runkoineen oli sitä mieltä, että meille saa tulla, minuun saa kiivetä.

 

Tämän haikean muistotilaisuuden jälkeen jatkoimme matkaa kohti Koreikkolammen seutuja. Kuljimme pitkin soramonttujen ajoittain rikkomaa kaunista harjumaisemaa ja jälleen saimme aihetta vakavampiin mietteisiin. Harjulle joskus kaivetut korsut ja juoksuhaudat pysäyttivät kulkijat pohtimaan sodan kauheutta ja niitä tunteita, joiden vallassa noita rakennelmia on täytynyt tehdä. Oi jospa...

Koreikkolampi sai meidät kuitenkin nousemaan pois sota-aatoksista - voiko rauhaisampaa maisemaa olla kuin syksyllä tyynenä lepäävä suorantainen lampi? Tuskin. Joutsenten patjat lammessa lepäilevät jo nekin - tyhjyyttään, odotellen?

 

Nuotiota, kahvia, nuotiokahvia. 

Kahvia odoteltaessa oli aikaa etsiskellä karpaloita. Eihän niitä niin hirveästi enää ollut; joku oli pistellyt ne poskeensa ja ehtinyt rykäistä lumeen jo pienen karpalokakankin. Voro oli kuitenkin huolimattomasti jättänyt paikalle jalanjälkensä...

Lammelta lähdimme takaisinpäin jotakin toista kautta - Hepolammen retkeilyreitti opaskylteissä taisi lukea. Välillä kuljimme polkuja, välillä metsäisiä teitä. Sihteerikön kärpässienten kauneuteen ihastunut kamera sai monenmonta kuvauskohdetta:

 

Kärpässienen olemus (jos myrkyn unohtaa) on jonkinlainen syksyisen metsän ilonpilkahdus. Myös lumettomien kohtien maaruska hehkui värejä. Paluumatkalla laavulta kohtasimme edelleen myös joitakin haikeuden ja harmin paikkoja: metsään unohdetun kaatopaikan ja entisten kotien puita puskevia raunioita. 

Kaikkineen retkeämme  voi hyvin syin luonnehtia melkoisen monitasoiseksi: vastakohtien kerrostumaksi. Oli lunta ja ruskaa, sodan jäänteitä ja lammen rauhaa, luonnosuojelualuetta ja sorakuoppaa, aurinkoa ja räntäsadetta, autiotaloja ja asuttujen tilojen aavistuksia. Oli puista lämähtäviä uuden lumen riepuja ja entisen lumen taivuttamia puiden riemukaaria:

Kiitos mukavasta lauantaista!

Mukaan hissukseen, sieltä täältä hiljaa höpötellen tai köpötellen

Perinteinen hiljaisuuden retkemme järjestetään lauantaina 5.10. Harpatin rinteillä, teemalla lähiluonto. Mukaan voi tulla porrastetusti seuraavista paikoista: klo 10.30 hautausmaan kulmalta, klo 11.45 Harpatin entiseltä kunnalliskodilta ja klo 13 yhteiseen tapaamiseen Keski-Koreikkolammen laavulla. Sielläpä sitten ohjelmassa on nuotiokahvia ja omien eväiden nauttimista.

Velmuskoja, valmuskoja, huiskiloita ja hattivatteja...

Sunnuntain 8.9. sieniretkemme suurin sato koostui mitä ilmeisimmin lopulta hirvikärpäsistä. Niiden kohdalla ajatus luonnon monimuotoisuuden varjelusta on joskus koetuksella... 11 kärpäshätistelijää oli tällä kertaa uskaltautunut mukaan.

Mutta niin tai näin, kyllähän alkusyksyn päivät ovat ihan parhaita päiviä vuodenkulussa. Metsiin silloin on mentävä. Kirien kera korien tai koirien?

 

 

Hirvikärpästen poiminnan ohessa kävimme vähän hankalakulkuisessa ryteikössä tarkistamassa maailman - tai ainakin Suomen - pohjoisimpien luonnonvaraisten vuorijalavien hengissäpysymistilanteen. Siellähän ne edelleen kohti taivasta kurkottivat molemmat ja ilmeisesti olivat jotenkin onnistuneet tuottamaan myös jälkikasvua lähistölleen.

Samoilla hoodeilla kohtasimme myös vähän surullisen näköiseksi kuivuneen ojanuoman ja sitä reunustavia konnanmarjoja.

 

Palokärjen puuhia?

No, nuotiosavu sitten onneksi karkotti iholle (ja sen sisään) tunkevat loiset - voi hirviraukkoja, joilla ei ole sormia kärpästen nyppimiseen... Kahvitteluringissä nuotiolla on aina jotain arkaaisen erityistä, ja siinä on mukavaa kerrata päivän oppimistaan. Jokaisella sieniretkellä on hyvä asettaa tavoitteeksi yhden uuden sienen oppiminen, totesi pj. Sihteerikkö oppi nyt useammankin: sikurirousku, limanuljaska, samettitatti ja sitten vielä kärpässieni, jolta puuttui jotain (ja itse asiassa sen ulkonäkökin on nyt unohtunut, joten poistetaan opittujen listasta).

 Kiitos taas Helinälle, joka vuodesta toiseen jaksaa valistaa meitä "syyslahokkaita"...

Enon Luonnonystävät -toimintatietoa

SIENIRETKI ensi sunnuntaina (8.9.) Helinän opastuksella. Lähtö kimppakyydein Enon kunnantalolta klo 14 ja suuntana Hautajärvensalo Kuusijärvellä. Reissulla käymme myös kuulostelemassa Suomen pohjoisimpien luonnonvaraisten vuorijalavavanhusten kuulumisia Näätälammen suojelualueella. Retken lopuksi istumme nuotiolla Hautajärven laavulla. Kahvit keitämme, muuten ottakaa mukaan omat eväät ja omat mukit.

RETKIPÄIVÄ sunnuntaina 5.10. Harpatin rinteillä, teemoina hiljaisuus ja lähiluonto. Aloitetaan hiljentyä klo 13. Tarkempi suunnitelma seuraavassa viestissä.

JORMA LUHTA Kolilla lauantaina 12.10. klo 19.  Seurojentalolla luontokuvaaja Jorma Luhdan suokuvaesitys ”Suomen kaunein maisema”. Sovitaan kimppakyydeistä. Esitys on osa kaikille avointa ja ilmaista Kohtuus vaarassa -seminaaria (ks. koko ohjelma www.kohtuusvaarassa.com).

Kannattaa seurata myös, mitä tarjontaa Enon Maailmanselitysfestivaaleilla on 18.-20.10. Mukana muiden muassa Sinikka Sokka!