Tervetuloa keskustelemaan, ottamaan kantaa!

Metsän monimuotoisuushuolia

Miksi luonnon monimuotoisuus on elintärkeää ja millainen on lasten ja nuorten luontosuhde?

Bonnier-palkittu toimittaja ja biologi Juha Kauppinen pitää 23.10. klo 18 Carelicumin auditoriossa noin tunnin mittaisen Monimuotoisuus-luennon. Luento on visuaalinen kertomus luonnon monimuotoisuuden synnystä ja katoamisesta Suomessa ja muualla maailmassa. Luento perustuu osin Kauppisen kirjaan Monimuotoisuus – Kertomuksia katoamisista. Kirja on saanut ylistäviä arvioita ja ollut osaltaan keräämässä huomiota luonnon monimuotoisuuden hupenemiselle.

ALL-YOUTH -hankkeessa Itä-Suomen yliopistossa opiskelevat Elli Hämynen ja Juni Sinkkonen alustavat tilaisuuden aluksi omien tutkimustensa pohjalta lasten ja nuorten moni-ilmeisestä luontosuhteesta. 

****************

Myöhemmin syksyllä (20. marraskuuta klo 18) samassa paikassa: Luennot jatkuvat metsäekologian dosentti Timo Kuuluvaisen luennolla ”Boreaalisten, etenkin suomalaisten metsien luontaisesta rakenteesta ja monimuotoisuudesta ja siitä, miten metsien käsittely on vaikuttanut niihin”. Kuuluvaisen tunnetuin teos on valtionpalkittu Suomalainen aarniometsä, jonka hän kirjoitti yhdessä Petri Keto-Tokoin kanssa.

MMM, metsänhoitaja Joni-Matti Kusmin esittelee tilaisuuden aluksi opinnäytetyönsä tuloksia. Hänen pro gradu -työnsä aihe on Jatkuvapeitteinen kasvatus metsätalouden vesiensuojelun työkaluna rehevillä turvemailla.

Kuulijat voivat osallistua keskusteluluentoihin kysymyksillään. Tilaisuudet ovat maksuttomia.

Järjestäjät:
Joensuun seudun Luonnonystävät, Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri, Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiri, Kohtuus vaarassa -liike, Pohjois-Karjalan Metsänhoitajat ry, Suomen 4H-liiton DigiMetsä-koulutushanke yhteistyössä ALL-YOUTH -tutkimushankkeen, Opintokeskus Siviksen ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kanssa.

Hiljalleen...

...lokakuisissa metsissä, pelloilla, rannoilla ja raunioilla.

Hiljaisuuden retkemme - joka varmasti täytti vaativankin metsäkulkijan retkelle asettamat edellytykset - keräsi kahdeksan kaksijalkaista ja yhden nelijalkaisen vaeltelijan Harpatin maastoja kiemurtelemaan. Syksyn ensimmäinen lumi oli juuri pudonnut hiljentämään entisestään lokakuun miltei äänetöntä metsämaailmaa. Meillä on niin kauniita paikkoja lopulta aivan lähellä kirkonkyläämme. Ei tarvitse mennä merta edemmäs. 

 

Hepolammen liepeiltä sukelsimme jonnekin Harpatin poluille, joita pitkin liikuimme peräkanaa kohti entisen Enon kunnalliskodin pihapiiriä. Jotain kummallista haikeutta tällaisiin ammoin huolella rakennettuihin ja nyt kenellekään kelpaamattomiin miljöihin aina kiinnittyy. Puistomainen pihapiiri olisi niin kovasti valmis tuossakin paikassa ottamaan  vastaan siellä viihtyviä asujia. Iso kuusikin neljine runkoineen oli sitä mieltä, että meille saa tulla, minuun saa kiivetä.

 

Tämän haikean muistotilaisuuden jälkeen jatkoimme matkaa kohti Koreikkolammen seutuja. Kuljimme pitkin soramonttujen ajoittain rikkomaa kaunista harjumaisemaa ja jälleen saimme aihetta vakavampiin mietteisiin. Harjulle joskus kaivetut korsut ja juoksuhaudat pysäyttivät kulkijat pohtimaan sodan kauheutta ja niitä tunteita, joiden vallassa noita rakennelmia on täytynyt tehdä. Oi jospa...

Koreikkolampi sai meidät kuitenkin nousemaan pois sota-aatoksista - voiko rauhaisampaa maisemaa olla kuin syksyllä tyynenä lepäävä suorantainen lampi? Tuskin. Joutsenten patjat lammessa lepäilevät jo nekin - tyhjyyttään, odotellen?

 

Nuotiota, kahvia, nuotiokahvia. 

Kahvia odoteltaessa oli aikaa etsiskellä karpaloita. Eihän niitä niin hirveästi enää ollut; joku oli pistellyt ne poskeensa ja ehtinyt rykäistä lumeen jo pienen karpalokakankin. Voro oli kuitenkin huolimattomasti jättänyt paikalle jalanjälkensä...

Lammelta lähdimme takaisinpäin jotakin toista kautta - Hepolammen retkeilyreitti opaskylteissä taisi lukea. Välillä kuljimme polkuja, välillä metsäisiä teitä. Sihteerikön kärpässienten kauneuteen ihastunut kamera sai monenmonta kuvauskohdetta:

 

Kärpässienen olemus (jos myrkyn unohtaa) on jonkinlainen syksyisen metsän ilonpilkahdus. Myös lumettomien kohtien maaruska hehkui värejä. Paluumatkalla laavulta kohtasimme edelleen myös joitakin haikeuden ja harmin paikkoja: metsään unohdetun kaatopaikan ja entisten kotien puita puskevia raunioita. 

Kaikkineen retkeämme  voi hyvin syin luonnehtia melkoisen monitasoiseksi: vastakohtien kerrostumaksi. Oli lunta ja ruskaa, sodan jäänteitä ja lammen rauhaa, luonnosuojelualuetta ja sorakuoppaa, aurinkoa ja räntäsadetta, autiotaloja ja asuttujen tilojen aavistuksia. Oli puista lämähtäviä uuden lumen riepuja ja entisen lumen taivuttamia puiden riemukaaria:

Kiitos mukavasta lauantaista!