Olipa mukava, kiinnostava ja opettavainen aamupäivä! Nesterinsaaren linnustoon tutustumisesta tuli monipuolinen sekä lintuihin, kasveihin että alueen ihmisten historiaan liittyvä uteliaisuuden tyydyttämisen rupeama - kiitos Arille, Juhalle ja Martille mukavista tarinoista!
Sihteeri ei aina oikein ollut kartalla, missä mentiin, mutta kuvat kertovat, että hyvin kauniissa maailmassa kuljettiin - vanhaakin vanhemman enolaisen asutuksen maisemissa, nyt luonnon pitkälti omakseen ottamassa.
Tästä lähdettiin, voimalaitoksen padon tuntumasta - näistä venepaikoista ei taida kaupunki muuten pahemmin netota:
Padon matalampi puoli:
Seuraavissa kuvissa on vilkkaamman puoleista, omaa elämää havitteleva (GET A LIFE!) saari: sillä on ollut tapana lähteä kuljeksimaan omia polkujaan kuin Camel-bootseilla kuunaan. Nyt kulkuri on sitten valjastettu vaijerein kiinni omalle paikalleen - "dislocation" on pahasta jopa saarien valtakunnassa...?
Seuraavissa kuvissa on kauniita rantoja sieltä täältä, Alusvettä, Välivettä, mitä lie vettä... levollisia, upeita lintumaastoja.
Majavan töitä, palokärjen puuhia:
Saapaskosken liepeillä on pato, ruostuneita teloja veneiden ylikulkua varten ja jyhkeä vinssi:
Saapaskosken kanavan kaunista ja tasapainoista arkkitehtuuria - made in Entinen Maailma, missä asioilla oli väliä ("kyllä kehdataan sanoa että me on tämä tehty"):
Enon metsät ovat puhtaita, naavapartaisten kuusivanhusten vartioimia:
Vanamot reunustavat metsäpolkuja, tähtitalvikit tähdittävät ympäristöään, ja - oi! - lehdokit ovat hyvin tietoisia omasta erityislaadustaan:
Reippahasti käypi askeleet...
Tämän päivän retkellä meitä oli yhdeksän - Eno-päivillä tavataan.