...joutseniksi linnanherran, lauloi iso D aikoinaan. Viime yönä Sarvingin maisemissa kurvaili mikä-lie-parvi (eivät ne korppeja olleet, eivät joutseniakaan, kahdeksan niitä oli) etsimässä jotain ei-pöllömpää. Jotain jäikin korvien saaliiksi: helmipöllön puputusta ja hiiripöllön pupupuputusta. Äänettömyydestään huolimatta (tai kenties juuri sen vuoksi) keväisen tähtikirkas ja holvikorkea yö lumosi kuuntelijansa, jotka oppivat taas erilaisia asioita: kotipaikkakunnan kokemisen arvoisia kohteita, sähkön ääntelyä ja tähtikuvioiden nimien mielekkyyttä. Kiitos opettajille. Kiitos kahvista - niin tärkeästä - huolehtijalle, kiitos nuotiopuiden puuhaajalle ja munkkien puolittajalle.
Keskiyön kohokohtaa Ylimmän (???) rannalla.
Jotakuta jo nukuttaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti