Tänään meitä kutsuivat jouluisten tulien ääreen Hiltulanvaaran komeat puut, holvikaariksi taipuneet oksat, nuotiosavuja leyhyttelevä joulutuuli, lepoa tuikkivat tuikut ja lyhdyt sekä kaiken kauniin meille tarjonnut isäntäväki. Talvikoristeisessa maisemassa suurta tulta palvoi kymmenen ihmistä ja kaksi mainiota pikkukoiraa valopantoineen. Sihteerin puhelimella nappaamat kuvat ovat pimeää puolillaan, mutta Erolan Reijo sai napattua muutaman selkeän:
Kyllä se niin on, että parasta mielen lääkettä on nuotiotuli. Vielä paremmaksi se muuttuu, kun sen ympärillä on ystävällisiä ihmisiä, juttelemassa niitä näitä, laulamassa metsän lauluja. Nuotiokahvia nautiskellen, makkaroita tasajakaen.
Ilta oli yhtä aikaa lempeä ja surullinen, yhteen kokoava ja erosta muistuttava. Saattelimme aina niin iloisen ja kiltin ystävämme Anteron tuonilmaisiin, tuhansien lintujen teille, laulamalla hänelle joulutulilaulumme Maa on niin kaunis.
Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.
Kiitos Ahoille tunnelmallisesta iltapuhteesta! Hyvää ja rauhallista joulua kaikille luonnonystäville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti