torstai 5. toukokuuta 2016

Tapsan tarattelua ja retkikuvia


Luonnonystävien ja Enon lintukerhon yhteinen lintujen tarkkailupäivä helatorstaina 5.5. Jakojärvellä

 
Liki parikymmentä henkeä kokoontui Jakojärven metsästysmajan tuntumaan seurailemaan kevään edistymistä. Päähuomio oli linnuissa, mutta hiljalleen vihertyvä muukin luonto kiinnitti havainnoitsijoiden huomiota. Oli ikään kuin viime hetken mahdollisuus tarkkailla Jakojärven suuntaa: rannalla olevat lehtipuut ja pensaat peittävät hiljalleen näkymät. Mukava olisi, jos tulevaisuudessa saataisiin rannalle katseluaukkoja järven suuntaan. Itse en ehtinyt ihan täysillä keskittyä havainnointiin, kun sisätiloissa tutkiskeltiin kirjallisuutta ja lintujen ääniä ja hienoja nettiin ilmestyneitä kuvia. Muu porukka teki kuitenkin mukavasti havaintoja: noin 50 lintulajia kaikkiaan. Joidenkin määritys jäi hieman epävarmaksi johtuen joko pitkistä etäisyyksistä tai hyvin lyhyistä havaintohetkistä. No, peruslajistohan oli hyvin näkösällä ja äänessä, kuten rastaat peipot, töyhtöhyypät - ja taivaanvuohetkin melkoista mäkättelyä ja ”tikotusta” pitivät. Vesilinnuista saatiin näkyville telkkä, haapanat, joutsenet, pari jouhisorsaa ja etäällä lentävät hanhiparvetkin. Hanhet olivat suurella varmuudella metsähanhia. Kahlaajista äänessä ja näkösällä olivat valkoviklo ja metsäviklo, lirokin. Näiden ääntelyä kuulosteltiin myös nykytekniikan välinein, samoin kuin mainioita nettikuvia taivaanvuohen ulommista pyrstösulista, jotka tuon ”mäkätysäänen” synnyttävät. Tuoreita kevään karhukuviakin katseltiin Samin sivuilta. Pikkulintujen puolella mukavia ensihavaintoja monelle olivat kirjosieppo, hernekerttu ja keltavästäräkkikin. Pajulintu ja tiltalttikin ilmaisivat läsnäolonsa, kivitasku käväisi näkösällä ja käkikin kukahteli. Räystäs- ja haarapääskykin ilmoittelivat kesän tuloa. Petolintupuolella oli aika hiljaista, mutta sentään nähtiin tuuli-, varpus- ja kanahaukka, melkoisella varmuudella variksen jahtaama naarassinisuohaukka ja huipentumana hieman epävarma havainto naaraspuolisesta arosuohaukasta, joka onkin jo kovemmanpuoleinen harvinaisuus.


Mukava nelituntinen ja mukavia olivat myös sisätiloissa kahvittelu ja makkaranpaistotuokiot mukavien tarinoiden kera. Toivottavasti tämä perinne voitaisiin elvyttää uudelleen ja luoda kestävä yhteistyö majan hallitsijoiden kanssa jatkossakin, keväisen lähialuetapahtuman merkeissä.


Tapsa P.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti