...Kuka vanhoja muistelee, sitä ilolla kuunnellaan - vai miten se meni? Tänään luonnonkukkaretkellä kukat meinasivat melkein unohtua, kun retkemme isäntä Valde kertoili tarinoita karhunsalolaisesta elämästä vuonna yksi ja kaksi. Kylläpä oli mukavaa kuultavaa! Lisää tällaisia nostalgisia lähipaikkaretkiä paikallisine tarinoineen, jotka ovat kuvauksia elävästä elämästä ja kaikenmoisista hassuistakin persoonista!
No, kyllähän me näimme Valden ja Marjutin upeat kuuset, jotka jatkossa suojellaan niin, että ne saavat itse päättää taipumisestaan maan vetovoiman edessä - sitten joskus, kun meitä ei enää ole? Kuvat eivät tee näille upeille puuvanhuksille oikeutta, koska sihteerikön puhelin alkoi suojella itseään tihkusateessa kieltäytyen tavanomaisen hyvästä yhteistyöstä:
Kaikkineen tutustumisen kohteena oleva pihapiiri rakennuksineen, kasveineen ja muistoineen jätti siellä kävijät (13 ystävää) hyvälle mielelle. Valden ja Marjutin kauniissa kodissa juodut iltapäiväsumpit kruunasivat mukavan yhdessäolon. Miten joku muuten raskii lähteä niin ihanasta talosta jonnekin Helsinkiin...? Hm. Mutta kiitos isännälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti