Elinikäisen oppimisen riemussa ja lintukuorojen konserteissa vietettiin tätä päivää. Tänään olikin varsinainen luontolauantai, kun saimme vieraaksemme luonnonystäviä sieltä täältä pitkin Pohjois-Karjalaa, tiedä häntä mistä kaikkialta, kolmisenkymmentä meitä kai lopulta kaikkineen oli.
Aamulla starttasimme Rahkeenniemen maisemiin. Siellä maatilojen pelloilla ja Pielisjoen partailla nähtiin ja kuultiin monenmoista: kurkia, sorsia, töyhtöhyyppiä, rastaita, iso- ja pikkukuoveja, lokkeja, joutsenia, peippoja, keltasirkkuja - ja viiriäisenkin joku näki. Ja keskellä jokea mahtavan sääksen pesän asukkeineen. Ja aurinko helli ja houkutti.
Niemen kupeessa kävimme tarkistamassa myös erään kuuluisan "Paukkajan kuusen" - ja olihan siinä katsomista siinäkin:
Vaikka vähän synniltä siirtyminen sisätiloihin tuntuikin (aurinkokin motkotti menoamme), niin velvollisuudet kutsuivat: Louhitalolle sopalle, kokoukseen ja luonnonsuojeluoppia saamaan. Oppia meille ammensi asiaa tunteva Juha Hämäläinen, jolta opimme muun muassa sen, että vuonna 1938 Suomeen perustettiin ensimmäiset luonnonsuojelupuistot ("maisemallisesti arvokkaat kohteet"), mutta suojelulaki saatiin jo vuonna 1923. Sittemmin kehkeytyi luonnonsuojelun hallinto aina ministeriötasoa (ja virkahenkilöstöä) myöten. Natura 2000 -ohjelma vaikuttaa olleen hyvin keskeinen käänne luonnonsuojelualueiden jatkuvalle lisääntymiselle. Nythän suojelun piiriin tulee alueita koko ajan lisää.
Sihteerikkömme Unelma Säleikkö oppi, että Pohjois-Karjalan erityisellä vastuulla on suojella rupiliskoa, norppaa ja valkoselkätikkaa sekä joitakin putkilokasveja. Erityisesti sihteerikköä ilahdutti oppia uusi käsitepari: eksentrinen kermikeidas.
Eikä tässä vielä kaikki: vielä kerran saimme kuulla, mitä I.K. Inha matkoillaan pohti. Kyllä oli taas vaikuttava ja otteessaan pitävä esitys! Yleisöä tuli tupa täyteen - ainakin 50 henkilöä tai enemmänkin. Jälleen kerran huomattiin, että Louhitalo taipuu tarvittaessa miksi vain - nyt Pamilon ja Koitajoen maisemiksi.
Olihan täyteläinen lauantai. Mitenhän tästä nyt normaaliin elämään taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti