Kylläpä meidät on laitettu viime aikoina monenlaisten kysymysten eteen. Tekisi mieli todeta, että tätä se kaupunkeihin pakkautuminen ja sen loputon suosiminen aiheuttavat, mutta eipä todeta - mistä näitä tietää? Kaikkien on nyt oltava varuillaan.
Meille, kuten melkein kaikille muillekin, varuillaan olo tarkoittaa kotinurkilla pysymistä. Vielä ei ulkona käymistä ole kielletty, joten metsästä on tullut, mikäli mahdollista, entistäkin tärkeämpi pakkautuvien ajatusten kaatopaikka. Metsä ei viruksista piittaa vaan kohisee kevättään, lisää vihreyttään, kutsuu kuljeskelemaan. Pajunkissat lekottelevat oksillaan, ja korpit lentevät pareittain.
Latupohjilla Vallisärkällä on vielä lunta niin, että kengät kastuvat, mutta muuten talvi on jo pitkälti noussut usvana ilmaan.
Kukaan ei nyt tiedä, miten tästä jatketaan. Voidaanko ihmisten ja koirien metsässä liikkumista rajoittaa? Jos voidaan, niin mitä sitten? Monentasoista talkoohenkeä ja -ajattelua tarvitaan nyt. Ja ehkä omassa pihassa saa iltanuotion laittaa?
Voikaa hyvin kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti