Aurinko on hellinnyt meitä suunnilleen koko kesän, mutta kun meidän veneretkemme käynnistyi, tummat pilvet kasautuivat ja tuuli yltyi. Mutta emmehän me paperista ole, saati sokerista. Veneiltiin, koska niin oli päätetty, ja hyvä niin.
Pääsimme vieraiksi Hitvoon - mitä se sitten tarkoittaakaan - "Penalan (Pentti Hassisen) Kolille" ja sen juurella sijaitsevalle rantamajalle. Menomatkalla meitä vauhdittivat jännittävät ja venettä keikuttavat sivulaineet, mutta turvallisesti pääsimme perille. Kokemus "myötälaitaisesta" tämäkin:). Siellä olikin mukava paikka ja mukava isäntä. Ja "mäeltä näkyy toinen mäki", niinhän se täällä on.
Porukkammehan alkaa olla aika aikuista, mutta tänään mukana oli eräs hyvin pieni ja pehmeä - tosin jotenkin omituisen pitkäkoipinen (ei siis tuo punatakkinen):
Pois soudettaessa tuuli asettui, mutta hieman alkoi tihkuttaa vettä. Vesisade ei nyt haittaa ketään, on se niin tervetullut pitkien helteiden jälkeen. Soutaminen oli myös yllättävän mukavaa tekemistä. Mukavaa on myös, että kohta tarkenee kunnolla taas saunoa. Ja ehkäpä sienetkin sitten saavat puhtia puskeutuakseen maan pinnalle. Ehkäpä pääsemme sieniretkelle ennen pakkasia?
Kiitos isännälle, uudelle (ja ainoalle kunniajäsenellemme)! Iso kiitos Marjutille ja Valdelle, jälleen kerran, pyyteettömästä tekemisestä - ja päivän valokuvista.
Tilastoihin: meitä oli 11 + pieni koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti