Kesäyö, kylä nukkuu... Tapsan tahdein

Läksin minä kesäyönä käymään. Ja niin läksi seitsemän muutakin. Keskiöinen yölaulajaretkemme onnistui yli odotusten. Tässä tulee kuvakavalkadi, Tapsan sanallista tarinaa havaituista ja kuulluista on tämän päivityksen alareunassa. Sihteeri muistaa ainakin satakielen, suopöllön, sarvipöllön lapset, luhtahuitin ja ruisrääkän. Ja erinäisen kokoelman kerttusia ja sirkkuja. 

Aluksi maisemat olivat vähän ankeita...

...mutta siitä ne sitten somistuivat. Täällä laskevan tai nousevan auringon kajossa lauloi luhtahuitti (sellainenkin lintu kuulemma on...):

Kesäinen lumikuningatar:

Ruisrääkän (joita kuultiin ainakin seitsemän) peltomaisemaa:

Hämyisen yön kukkahämyä, makeaa ja utuista:

Muistakaa huominen kukkaretkemme Harpattiin!

Ja tässä sitten Tapsan tahdissa:

Yölaulajaretki 13.-14.6.

Kahdeksan yökyöpeliä lähti perjantai-iltayöstä kuulostelemaan enolaisia yölaulajia Naurisojan, Jakojärven, Pohjien, Sarvingin ja Pirttivaaran suuntaan. Retki alkoi klo 23:n aikaan, ja heti Vinnin rautakaupan kohdalla kuulimme ensimmäisinä satakielen ja viitakerttusen. Se oli mukava alku reissulle. Ilkka oli tehnyt hyvän pohjatyön ja kartoituksen mahdollisista laulajapaikoista, ja niinpä Päresärkän hiekkakuopalla onnistuimme kuulemaan luhtakerttusen monipuolista laulantaa. Myös punarinta oli ahkerasti äänessä, ja lehtokurppakin ”kurnutteli” ja vitskutteli iltahämärissä. Kiimarannan uimakopeilla yritimme kuulla ruokokerttusta, mutta sen sijaan onnistuimmekin kuulemaan vastarannalla luhtahuittia, joka näissä Enon maisemissa on varsin harvalukuinen lintu. Hieno havainto.

Matka jatkui kohti Jakojärveä - ja siellähän se ruokokerttunen oli äänessä ja pellolla retken ensimmäinen ruisrääkkä. Jakojärveltä lähdettyämme poikkesimme, pienen matkan päässä, kuuntelemassa sarvipöllöpoikueen kerjuuääniä. Ainakin neljä poikasta mankui ruokaa, ja yksi koetti tehdä epävarmaa lentoharjoitustakin. Matka jatkui, ja Turulan tilan lähimaisemissa onnistuimme kuulemaan viitasirkkalinnun heinäsirkkamaista siritystä. Ruisrääkkiäkin oli äänessä ainakin kolme. Toisen sarvipöllöpoikueen kuulimme Pohjantieltä Matokallion suunnalta sähkölinjan molemmin puolin. Kolmet äänet erotimme. Jokilahden tiehaaran tuntumassa Sarvingissa kuultiin pari ruisrääkkää ja luhtakerttunen. Seurojentalon parkkipaikalla kaikui jälleen sarvipöllöpoikueen kerjuuääniä, ja niitäkin laskettiin kolmen poikasen verran. Selänteen pelloilla oli jälleen ruisrääkkä äänessä, ja pensastaskun monipuolinen yölaulu ihastutti retkeilijöitä. Yöllä pensastasku laulelee, päivälaulusta poiketen, monenlaisia matkimisääniä. Otontuvan kohdalla olivat äänessä viitakerttunen ja pajusirkkukin. Kaunismäen tuntumassa, lähellä Pirttivaaran rajaa, olivat jälleen äänessä ruisrääkkä ja viitakerttunen, samoin Sotkulammen parkkipaikalta kuultiin samanlaiset äänet ja lisäksi ruokokerttusen voimallinen yölaulu.

Sotkulammelta käännyimme öisen kahvitteluhetken jälkeen paluumatkalle. Joensuulammen kohdalla pysähdyimme jälleen, ja lintuanti sen kuin parani. Tuomisärkän kupeelta kuului hentoisesti pikkusiepon laulua, ja meille onnekkaasti tienposkesta lehahti lentoon suopöllö. Tulomatkalla vielä Tupravan kohdalla olivat viitakerttunen ja hippiäinen pitämässä yökonserttia, ja lehtokurpan yölento ja kurnuttelu viestitti, että on kotiinlähdön aika. Noiden mainittujen lintujen lisäksi äänessä olivat mm. käet, musta-, laulu-, punakylki- ja räkättirastaat - ja olihan siellä jokunen lokkikin liikkeellä (ja jäniksiäkin, vaikka ne eivät olekaan lintuja niin mukavia yöeläjiä joka tapauksessa). Tuo kolmen ja puolentunnin yöretki oli harvinaisen onnistunut, sää oli suosiollinen ja osallistujat saivat kokea monipuolista lintujen yökonserttia ja äänimaailmaa.