tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tuoksut vanamon ja varjot veen...

Olipa mukava, kiinnostava ja opettavainen aamupäivä! Nesterinsaaren linnustoon tutustumisesta tuli monipuolinen sekä lintuihin, kasveihin että alueen ihmisten historiaan liittyvä uteliaisuuden tyydyttämisen rupeama - kiitos Arille, Juhalle ja Martille mukavista tarinoista! 

Sihteeri ei aina oikein ollut kartalla, missä mentiin, mutta kuvat kertovat, että hyvin kauniissa maailmassa kuljettiin - vanhaakin vanhemman enolaisen asutuksen maisemissa, nyt luonnon pitkälti omakseen ottamassa. 

Tästä lähdettiin, voimalaitoksen padon tuntumasta - näistä venepaikoista ei taida kaupunki muuten pahemmin netota:


Padon matalampi puoli:


Seuraavissa kuvissa on vilkkaamman puoleista, omaa elämää havitteleva (GET A LIFE!) saari: sillä on ollut tapana lähteä kuljeksimaan omia polkujaan kuin Camel-bootseilla kuunaan. Nyt kulkuri on sitten valjastettu vaijerein kiinni omalle paikalleen - "dislocation" on pahasta jopa saarien valtakunnassa...?



Seuraavissa kuvissa on kauniita rantoja sieltä täältä, Alusvettä, Välivettä, mitä lie vettä... levollisia, upeita lintumaastoja.




Majavan töitä, palokärjen puuhia:


Saapaskosken liepeillä on pato, ruostuneita teloja veneiden ylikulkua varten ja jyhkeä vinssi:



Saapaskosken kanavan kaunista ja tasapainoista arkkitehtuuria - made in Entinen Maailma, missä asioilla oli väliä ("kyllä kehdataan sanoa että me on tämä tehty"):



Enon metsät ovat puhtaita, naavapartaisten kuusivanhusten vartioimia:




Vanamot reunustavat metsäpolkuja, tähtitalvikit tähdittävät ympäristöään, ja - oi! - lehdokit ovat hyvin tietoisia omasta erityislaadustaan:


Reippahasti käypi askeleet...


Tämän päivän retkellä meitä oli yhdeksän - Eno-päivillä tavataan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti