Luonnonpäivää!

Annan kertomaa:

Enon luonnonystävien Suomen luonnon päivän viettoon osallistui melkein 30 sateenkestävää retkeläistä. 

Matti Karjula antoi katsauksen tuleviin biotalousinvestointeihin ja niiden vaikutukseen puunkäyttömääriin ja työllisyyteen. Pertti Rannikko pohti globalisaation ja luonnonvaratalouden muutosten vaikutuksia syrjäseutuihin. Simo Seppo nosti esiin luonnon monimuotoisuuden vaikutukset terveyteemme. Keskustelussa nousi esiin erityisesti metsien merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. 

Pamilonvaaran jyrkällä rinteellä esitettiin toiveet Pamilonvaaran suojelusta. Metsätaloudellisesti vaaran rinteet eivät ole merkittäviä, mutta paikallisesti ja maakunnallisesti vaara muodostaa erittäin tärkeän osa luonnonsuojelualuekokonaisuutta ja kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuista koskimaisemaa.

 

Tässä Pertti Rannikon alustus:

Pamilo 26.8.2017 / Pertti Rannikko

HYÖTYVÄTKÖ SYRJÄKYLÄT BIOTALOUDEN NOUSUSTA?

Biotalous on käsite, jolla yleensä tarkoitetaan kaikkea hyvää, mitä uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntämällä saadaan aikaan. Siirtämällä tuotannon painopistettä fossiilisista uusiutuviin luonnonvaroihin ehkäistään ekosysteemien köyhtymistä, edistetään talouskehitystä ja luodaan uusia työpaikkoja. Suomessa biotalouden ajatellaan merkitsevän ennen muuta metsien käytön roimaa lisäämistä. Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäkylien kukoistus muutama vuosikymmen sitten perustui metsien hyödyntämiseen, suurten hakkuutyömaiden tuomiin tuloihin. Talous kehittyi ja työtä oli kaikille, mutta myös ekosysteemit köyhtyivät, kun aikaisemmin koskemattomat vanhat metsät hupenivat lähes olemattomiin. En lähde nyt pohtimaan uudenlaisen biotalouden ekologisia vaikutuksia vaan raajaudun pohtimaan syrjäkylien taloutta, työllisyyttä ja toimeentuloa. Syrjäkylillä viittaan tässä konkreettisesti Lieksan, Valtimon ja Ilomantsin kyliin, joita olen tutkinut yli 30 vuotta. Se, mikä niiden talouden kehityksessä on tällä hetkellä keskeistä, voitaisiin tiivistää käsitteisiin globalisaatio ja luonnonvaratalouden uusnousu.

GLOBALISAATIO

Näille seuduille globalisaatio on merkinnyt ennen muuta sitä, että suuri osa luonnonvaroista ja niitä jalostavista yrityksistä on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen.

- Pamilon voimalaitoksen rakennutti alun perin Suomen valtion omistama Enso-Gutzeit, mutta nykyisin se omistaa ruotsalainen Vattenfall

- Enso-Gutzeitin aikanaan omistamat valtavat metsäalueet Ilomantsissa ja muualla Pohjois-Karjalassa kuuluvat nykyään Tornator Oy:lle, jonka suurin omistaja on ruotsalais-suomalainen metsäteollisuusjätti Stora-Enso

- Ilomantsin Hattuvaarassa sijaitsevan Pampalon kultakaivoksen osake-enemmistön omistavat ruotsalaiset sijoittajat

- Ulkomaiseen omistukseen ovat siirtyneet myös Lieksan teollistumisen symbolit, jotka sata vuotta olivat Suomen valtion omistamien yhtiöiden hallussa: Pankakosken kartonkitehtaan omistaa irlantilaisvetoinen sijoittajaryhmä, Kevätniemen saha siirtyi viime vuonna itävaltalaiselle puunjalostuskonsernille

Samalla kun kasvava osa luonnonvaroista ja niitä hyödyntävistä yrityksistä on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen, ovat Suomen syrjäseudut muuttuneet entistä selkeämmin globalisoituvan talouden raaka-ainealueiksi.

Toinen keskeinen piirre syrjäseutujen taloudessa on siis

LUONNONVARATALOUDEN UUSNOUSU (TAI UUSPRODUKTIVISMI)

Luonnonvaratalouden uusi nousu on Suomessa näkynyt auringonlaskun aloina jo pidettyjen kaivostoiminnan ja metsäteollisuuden kasvuna ja etenkin niihin kohdistuvien toiveiden kasvuna. Vielä vuosituhannen vaihteessa luontoa aineellisena resurssina käyttävät elinkeinot supistuivat ja yhteiskunnan ajateltiin olevan siirtymässä pysyvästi jälkiteolliseen aikaan. Vuosituhannen vaihteen jälkeen uusia kaivoksi alettiin perustaa kiihtyvää vauhtia, mistä hyvänä esimerkkinä on aikaisemmin mainittu Pampapalon kultakaivos. Vielä enemmän odotuksia on nostattanut biotalous, johon etenkin nykyhallitus luottaa talouskasvun ja työpaikkojen synnyttäjänä.  Puolet Suomen biotaloudesta liittyy tavalla tai toisella metsiin ja hallitusohjelman tavoitteena on lisätä puun käyttöä 15 miljoonalla kuutiometrillä vuosittain. Tämän odotetaan lisäävän metsien hakkuumääriä ja työvoiman tarvetta myös syrjäisissä metsissä.

Syrjäkylien asukkaille luonnonvarojen lisääntyvä käyttö tuskin tuo kovin paljon uusia työpaikkoja, sillä korjuukoneiden kuljettajat ja muut metsissä työskentelevät ovat nykyään liikkuvaa työvoimaa. Luonnonvarojen hyödyntäminen ei tapahdu enää paikallisyhteisön voimin vaan kaukaa tulevien kausityöntekijöiden tekemänä. Syrjäisiin metsiin on tullut myös ulkomaista työvoimaa, esimerkiksi Pohjois-Karjalan valtionmetsien istutus- ja taimikonhoitotöistä huomattavan osan tekevät virolaiset yritykset ja metsätyöntekijät. Suomen syrjäisissä metsissä toimivat nykyään globaalin kapitalismin pelisäännöt, joiden mukaan hyödynnetään työvoiman hankintamaiden Suomea huomattavasti alempaa tulotasoa. Pohjois-Karjalassa tämä näkyy virolaisten metsätyöntekijöiden ohella myös muun muassa thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohdalla.

VASTAVOIMAT

Olen tähän mennessä nostanut esiin kaksi seikkaa, jotka erottavat nykyisen uusproduktivismin vanhasta produktivismista tai suomeksi sanottuna uusteollisen luonnonvarojen käytön nopean teollistumisen kauden luonnonvarojen käytöstä. Ensimmäinen on globalisaatio eri muotoineen ja toinen on se, että luonnonvarojen käyttö työllistää paikallisten asukkaiden sijaan etupäässä muualta tulevaa liikkuvaa työvoimaa. Kolmas tärkeä seikka on se, että luonnonvarojen käyttäjien on otettava huomioon aivan eri tavalla kuin aikaisemmin sekä ympäristönsuojelun että luonnon virkistyskäytön vaatimukset. Kasvanut ympäristötietoisuus ja luonnon virkistyskäyttö hillitsevät markkinavoimien tiukkenevaa otetta syrjäseuduista. Tämäkin on osittain seurausta globalisaatiosta, sillä kansainväliset ympäristösopimukset vaikuttavat entistä enemmän paikallisten luonnonvarojen käyttöön. Suomen syrjäisillä metsillä on tärkeä tehtävä ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon hillitsemisessä.

Vapaa-ajan merkityksen kasvu on tuonut syrjäisiin metsiin uudenlaista toimintaa ja uusia ihmisiä. Entistä useampi metsissä liikkuja on kesäasukas, matkailija, retkeilijä tai luontoharrastaja. Luonnon tuottamat aineettomat virkistyspalvelut ovat keskeinen osa biotaloutta, vaikka sitä ei aina näytetäkään tiedostettavan. Nämä palvelut tuovat syrjäisiin kuntiin myös työpaikkoja. Vaikka matkailu ei olekaan Pohjois-Karjalassa samanlainen työllistäjä kuin Lapissa, voi sen merkitys olla yksittäisille kylille suuri. Esimerkiksi Lieksan rajaseudun entiset metsätyökylät Ruunaa ja Nurmijärvi ovat muuttuneet matkailukyliksi, samoin Pielisen rantakylistä Koli ja Vuonislahti.

TIIVISTETTYNÄ: näillä alueilla nouseva uusi luonnonvaratalous eroaa vanhasta sotien jälkeisestä luonnonvarataloudesta siinä, että nyt on otettava vakavasti myös lisääntyvän ympäristötietoisuuden ja virkistyskäytön vaatimukset. Paikallisuus ei ole vakiintunutta ja pysyvää vaan moniaineksista ja mobiilia kiinnittyen hyvin erilaisiin asioihin ja intresseihin. Tämä murtaa luonnonkäyttöön liittyviä perinteisiä ristiriitoja ja rintamalinjoja ja synnyttää uudenlaisia yhteistyöverkostoja.