... muutuimme mietteliäiksi. Tänään Enon kirjastolla keskusteltiin siitä, miten meidän vihdoin olisi aika ryhtyä osaksi ratkaisua - koska nyt olemme iso osa ongelmaa. Kansalais- ja luontoaktivisti Huck Middeke jutusteli siitä, kuinka nykyisen luonnosta piittaamattoman elämäntapamme voi nähdä ei-vapaaehtoisena ja ei-tietoisesti tapahtuvana itsemurhakehityksenä - jonka voimme kuitenkin katkaista, jos älyämme kasvaa aikuisiksi. Huck kertoi ja perusteli vakuuttavin esimerkein, kuinka ihminen on ainoa eläinlaji, jonka ei nyt ole asiallista siirtää elämäntapaansa jälkeläisilleen, kuten muut eläinlajit vaistojensa varaisesti ja viisaasti tekevät. Ne voivat sen tehdä, ihmisen ei enää kannata, muuten käy kehnosti.
Nyt meidän on aika pysähtyä elämämme toisen tärkeän hetken eteen ja oivaltaa, miksi se ensimmäinen hetki (=syntymämme) joskus tapahtui. On oivallettava, että synnyimme kaikki tekemään maailmasta parempaa; maailmalla ei nyt mene hyvin. Tarvitsemme yhteyttä toisiimme ja luontoon (luontoa tai ainakin luonnosta otettua onkin sitten lähes kaikki). Tarvitsemme ymmärrystä siitä, että tavaroita on aivan liikaa verrattuna ihmisten määrään - ja että "liikakansoitus" ei ole ongelma vaan epäreilu elämälle tärkeiden asioiden jakaminen, samoin kuin omistamisesta siinneet epäreiluuden rakenteet.
Huck jätti Enoon paljon tärkeää ajateltavaa. On muistettava "pitää pyhää" säännöllisesti: hissuteltava, ajateltava, pysähdyttävä. On kasvettava aikuisiksi, niin että voimme elää malleina lapsillemme. On ymmärrettävä myös, että "there is no way to happiness, happiness is the way". Kaikki on vielä mahdollista, mutta on tartuttava toimeen - elämäntapojemme muutokseen - heti.
Ensi viikolla olemmekin sitten taas kirjastolla - torstaina 8.2. juttelemassa metsistä ja meistä "Luonto lainassa" -viikon tapahtumassa. Tulkaa tekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti