Eilen opimme yhtä ja toista - muun muassa sen, että olemme täällä Enossa itse asiassa elelleet muinaisen pitkäaikaisen mannerjäätikön reunamaisemissa. Kevätkokoustamme edeltäneessä 24 henkilöä paikalle houkutelleessa tilaisuudessa emeritustieteentekijä Heikki Vesajoki näytti geologisten karttojen avulla erilaisia vaiheita, joita kulkemamme maaperä vesistöineen on kymmenien tuhansien vuosien kuluessa käynyt läpi. "Kaikki liittyy kaikkeen", tuli todistetuksi.
Tilaisuudessa sivuttiin myös Koitajoen historiaa: väylänmuodostumisia, lohikoskia, uittotyömaavaiheita, kahlehtimisia ja hiidenkirnuja (tai jättiläisen patoja på svenska). Ja tästä sitten aasinsillan kautta päästiin iltapäivän toiseen aiheeseen eli kummallisen pyöreän kiven tarinaan. Tarina kuuluu näin:
Kuten tiedämme, Enossa kaikki tärkeä tieto liikkuu kauppojen kassajonoissa. Niinpä päivänä muutamana Erolan Reijo kauppareissullaan sai kuulla ukkolalaiselta särpimen hakijalta Martti Rautiaiselta, että hänellä on tallessa äitinsä aikoinaan Alakoitajoen hiidenkirnusta pelastama ympäripyöreä kivi. Reijopa tajusi, että tässä ollaan tärkeän äärellä ja otti kiitollisena kiven vastaan eräällä toisella maidonhakureissullaan. Liikkukaa kaupoilla ihmiset, sillä koskaan ei tiedä, mitä sattuu ja tapahtuu!
Onneksi Reijo ei ole itsekästä ihmissorttia. Joku toinen olisi vienyt hiiden käyttämän kirnukiven kotiinsa ja piilottanut aarrearkkuunsa - ja sitten istuskellut varmuuden vuoksi itse päivät pitkät sen arkun kannella aarretta turvaten. Mutta tämä kirnukivipä lahjoitettiinkin Enon museolle Eno-seuran hoivattavaksi. Sinne nyt sitten odotellaan kiven tarinaa kertovaa opastaulua, kuvia sen kotipesästä ja arvioita sen elämänpyörteistä (elääkö kivi muuten?). Jaaha - ja kukahan sitten ne sinne museolle tekee ja toimittaa... melkeinpä arvata saattaa (ja tähän semmoinen virnistelevä silmäniskuemoji).
Ja tilastoihin: paikalla meitä oli 24.
Kari Linna on homo ja mä Kari haistelen usein persereikää joka haisee paskalle ja kyrvän nupille
VastaaPoista