Tänään oli oikein virallista: osallistuimme Kansalliseen Tapahtumaan. Oma sovelluksemme siitä sai näyttämökseen Kolvananuuron ja sen Enon puoleisen suikaleen. Saimme paljon hyvää ja asiantuntevaa informaatiota -kiitos Urpolle ja muillekin osaajille! Nyt kun vaan tuo muisti pelaisi...
Uuron rinteet kysyvät jalkoja, malttia ja sovittelevaa käyntiä. Myös alhaalle päästyä on oltava varovainen - kaksi miljardia vuotta sitten tapahtuneet asiat kantavat seuraamuksia tähänkin päivään.
Mutta kivien lomassa ja ympärillä kukoistava kasvillisuus on vertaansa vailla! Oli kotkansiipeä, tuoksumataraa, tervaleppää... mitä vielä?
Kasvien takia kannatti kiivetä - ja muutenkin. Eihän mukavaa seuraa ja sen merkitystä passaa vähätellä.
Kaatuneenakin kukkiva kuusi, lumpeen lupaus ja kallan kauneutta:
Retkikoira Olja ja Markun kehonosia:
Olja ja Tytin hoikkaa uumaa:
Kiitos leppoisasta sunnuntai-iltapäivästä, kävely-, kiipeily- ja kahvitteluseurasta! .... Kukahan tuolla lehmuksen takana muuten retkuilee???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti