Enon luonnonystävien ja lintukerhon retki Linnunsuon kosteikkoalueelle

Tapsan tarinoimaa

Enon luonnonystävien ja Enon lintukerhon porukat kävivät antoisalla linturetkellä Kontiolah­den Linnunsuon kosteikkoalueella, joka sijaitsee Selkien kylän ja Ilomantsintien välisellä alueella, noin 30 km Enosta. Alue on alun perin ollut Vapon turvetuotantoaluetta. Kosteikko perustettiin vesiensuojeluhankkeeksi, ja sen tarkoituksena oli vakiinnuttaa veden happamuustasoa vesialueella. Kevään ja kesän 2013 aikana siitä muodostui merkittävä lintujen elinympäristöalue ja maakunnallisesti merkittävä vesiensuojelukohde. Alueelle on tehty viranomaisten ja paikallisten toimijoiden kanssa hoitosuunnitelma. Tarkoituksena on rakentaa alueelle pari lintutornia tai tähystyslavaa ja tulentekopaikka (tai pari). Alue on helppokulkuista ja liikuntarajoitteistenkin helppo saavuttaa.

Lauantaiaamuna kunnantalon pihalta lähti matkaan 13 luontoharrastajaa, matkan varrelta mukaan tuli yksi henkilö ja paikan päälle tuli pyöräillen kaksi osallistujaa. Aluksi suunnattiin alueen länsipuolen viimeiselle P-paikalle, jonka tuntumassa on viime päivinä tavattu harvinainen nummikirvinen. Matkalla useimmat näkivät kolmen joutsenen lentävän - ja yksi niistä oli harvinainen pikkujoutsen. Kirvistä emme ahkerasta etsinnästä huolimatta löytäneet, mutta teimme monia muita mukavia havaintoja: jouhisorsia, taveja, telkkiä, lapasorsia, tukkasotkia, joku haapana ja pari sinisorsaakin. Kahlaajista näkyvin lienee ollut suokukko, ja olihan siellä valkovikloja ja lirojakin. Pikkulokit olivat alueen äänekkäin lintulaji, ja niitä olikin mukavasti noin 110 laskettua yksilöä. Joukossa oli myös noin 40 naurulokkia ja jokunen kalalokki Mukavia havaintoja olivat erityisesti lapinsirrit ja punajalkaviklo. Muutamat meistä kävivät katsomassa alueen pikkutyllejä. Harvinaisin laji taisi kuitenkin olla mustapyrstökuiri. Pikkulinnuista ahkerimmin taisi laulaa pajulintu, ja keltavästäräkkejä, västäräkkejä ja niittykirvisiä näkyi siellä täällä.

Kahvitteluhetken jälkeen siirryimme kosteikon toiselle eli itäisemmälle reunalle. Siellä aluetta tarkkailtiin pariltakin paikalta. Tämä puoli kosteikkoa oli linnustoltaan hiljaisempi, mutta näkyvyys alueelle on hyvä. Muita petolintuja ei odotuksista huolimatta nähty kuin sääksi, hiirihaukka ja nuolihaukka, mutta liki parinsadan valkoposkihanhen parvi ilahdutti kaikkien mieliä. Vielä toinenkin, noin 50 hanhen parvi alueelta nähtiin. Naaraspukuinen uivelokin taisi osua jonkun näkökenttään. Mainittakoon vielä, että samana iltana alueella oli nähty etsimämme nummikirvinenkin. Retkeilijät olivat aika-ajoin eri paikoissa, ja itse kukin saattoi nähdä vielä muitakin tässä mainitsemattomia lintuja. Kaikkiaan lajeja oli 38.

Ja mikä tärkeintä: sää suosi meitä, ja yhdessäolo oli tavanomaisen mukavaa.