Tornista ja tornin juurelta

Enon Luonnonystävien joukkue, Matti H., Matti K. ja Ilkka K., edusti enolaisia lauantaisessa Tornien taistossa. Joukkue oli mennyt tornille jo aamuviideksi. Meitä "vierailijoita" lähti tilannetta katsomaan puoli yhdeksän aikoihin palveltutalolta ja Uimaharjusta puolenkymmentä henkeä. Polku tornille oli varsin kostea, ja kumisaappaat olivat ainoat oikeat jalkinevalinnat. Noin puoli kymmenen aikaan, kun saavuimme tornille, joukkue oli kirjannut nähdyiksi tai kuulluiksi jo 51 lintulajia, joista iso osa ensimmäisen havaintotunnin aikana. 

Tänä vuonna sää suosi kisaa pienestä viileydestä huolimatta. Taivaalla oli hienoja kumpupilviä, eikä tuultakaan juuri ollut. Lajilistaan kertyi mukavia lajeja; oli mustavikloja, pikkukuoveja, kanadanhanhia, metsähanhia, selkälokkejakin pari kappaletta, tietysti harmaa-, kala- ja naurulokkeja, (pikkulokit puuttuivat), sääksi, sorsalintuja, rastaita, pikkulinnuistakin paikalle pyrähtivät lapinsirkku, pajulintu, tiltaltti, västäräkki ja keltavästäräkki. Petolinnut olivat lähes kateissa paria nuolihaukkaa ja mainittua sääkseä lukuunottamatta. Suohaukkoja ei näkynyt, mutta hiirihaukasta saatiin epävarma havainto.

Nuotiolla maistuivat Matti Hyttisen ja Esko Marjomaan kahvit lisukkeineen, ja olihan siellä joillakin makkaroitakin käristymässä. Nuotiohetket ne aina kruunaavat noita luontotapahtumia - on se vaan merkillinen tuo nuotion lumo.

Tornilla vieraili joukkueen lisäksi seitsemän henkeä. Kisan päätyttyä Koukkujoen viralliseksi tulokseksi on ilmoitettu 54 lajia, mikä on kolme lajia enemmän kuin viime vuonna. Monia hyviä lajeja jäi kuitenkin näkemättä, esimerkiksi lähes varmana pidetty riekko taisi jäädä näkemättä ja liekö rantasipikään ja metsäviklo tullut listaan. Hyvä tulos kuitenkin Koukkujoelta. Koko maan paras tulos oli perinteisesti Porissa, missä tavattiin 104 lajia. P-K:n paras tulos saatiin Outokummun Sysmänjärven Lahdensuun tornilta: 94 lajia. Tuloksia voi katsella BirdLifen sivuilta - joko koko maan tuloksia tai tuloksia yhdistyksittäin.

Retkiterveisin Tapsa P.

Sihteerin jälkikirjoitus:

Koukkujoen suolla sammalet, nuo karpaloiden pehmeät syyspedit, ovat hukkumaisillaan....:

 

Mutta suo-ojan takana, naistenvessan tuntumassa, oli (ja on edelleen) pienessä puussa vanha pönttö, josta kurkisteli nokkava nuori asukki (niin kovasti pieni ja liikkuvainen, ettei tarttunut kehnoon kameraan):