Pihabongauslauantai
sarasti mukavan leppoisana talvipäivänä, pakkasta oli tuollainen -10 astetta. Yöllä oli ollut pientä kevyttä pakkaslumisadetta, ja luonto näytti suorastaan kiehtovan houkuttavalta. Ari oli jo virittänyt nuotiotulet valmiiksi
Ukkopadalle tulijoille, ja seurakunnan traktori-ihmiset olivat raivanneet
alueelle mukavan tilan. Hiljalleen bongausporukkaa saapui paikalle tuossa klo
9:n aikoihin, pääosin lintukerholaisia. Ilkka toi mukavat nuotiopenkit, ja
jokainen osallistuja, kaikkiaan 11 henkeä, toi tullessaan iloisen
yhdessäolofiiliksen.
Alueella on mukavasti siemeniä ja linnun läskejä ja syötävää tipusille ja oravillekin. Se, kuka tuon ruokintapaikan on luonut, ei ole tiedossa, mutta paikka on mukava kohde jos tuolla alueella käy liikkumassa. Viime aikoina myös muutama meistä lintukerholaisista on vienyt sinne syötävää, ja tänään Pirkko H. toi tullessaan pähkinärouhetta herkkupaloiksi.
Lintuja laskettiin, eväitä syötiin, makkaroita paistettiin, eikä Matti H. malttanut olla keittämättä nuotiokahveja. Mukava tunnelma. Kaikkiaan näimme 10 lintulajia, aakkosjärjestyksessä (+ maininta kerralla eniten nähdystä määrästä k.o. lajia): harakka 2, hömötiainen 2, kuusitiainen 1, mustarastas 2 (koiras ja naaras), närhi 1, punatulkku 4 (2 naarasta, 2 koirasta), sinitiainen 2, talitiainen 5, viherpeippo 1 ja lisänä vielä pikkukäpylintu. Todellisuudessa esimerkiksi tiaisyksilömäärät olivat suurempia, mutta kokonaismäärää oli vaikea laskea, kun ne lennähtelivät jatkuvasti sinne tänne. Jäimme kaipaamaan alueella usein nähtyä töyhtötiaista, samoin kuin puukiipijää, eikä käpytikkakaan tullut maisemiin, kuten ei myöskään usein kuultu korppi. Aina retkillä voi kuitenkin uutta oppia: Maija taisi oppia punatulkun vaatimattoman vihellysäänen.
Lopuksi istuskelimme vielä nuotiolla ja sovimme, että paikka nimetään Tiira-lintutiedotuksessa merkinnällä Eno, kk, Heposärkkä tai Eno, Heposärkkä.
Ilmoitelkaahan, jos jotain mielenkiintoista bongattua on näkynyt. Mainittakoon erään "maallikon" havainto valtavan isosta pöllöstä, jonka hän oli nähnyt Enon Hopantien ja Leipurinkujan tuntumassa. Lajia näkijä ei tuntenut, mutta "pöllö se oli ja iso". Tuntemattomaksi jäi edelleen, mutta oli näkijälle hieno kokemus.
Luontoterveisin
Tapsa P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti