Kuluneella viikolla sattui
Pohjois-Karjalaan lentelemään Lapin harvinaisuus tunturipöllö. Se oli
asettautunut Rääkkylän Kelvän pellolle, mistä paikalliset sen löysivät. Päivän
aikana moni lintubongarikin vieraili paikalla, kuviakin olivat ottaneet, niitä
on nähtävissä Tiiran sivuilla. Parhaimmillaan tunturipöllö on kaunis, lähes
valkoinen pienine mustine pilkkuineen. Nyt oli kuitenkin kyseessä parivuotinen
nuorukainen, joka on tummasävyisempi. En itse ole tuota lintua luonnossa nähnyt,
ja kun noita uusia lintulajeja ei kovin helposti tavalliselle kohtalaisesti
lintuja nähneelle kovin usein kohdalle satu, niin ajattelin, josko tuota kannattaisi
lähteä etsiskelemään. Soittelin Ilkka K:lle ja kyselin, kiinnostaisiko retki, vaikka
kohde varsin ”etäällä” onkin, Rääkkylässä asti. Pöllö oli nähty vielä
auringonlaskun jälkeen klo 15.10, joten arvelimme, ettei se jatka matkaansa lumisateissa.
Aamulla sitten päätimme sännätä matkaan
ja otimme Matti K:n mukaan. Matti luetteli ja listasi kaikki mahdolliset linnut
automatkan edetessä, alkaen Kontiolahden tilhiparvesta (70) ja siitä edelleen
rastaisiin, variksiin, naakkoihin ja ties mihin. Minua ja Ilkkaa kiinnosti kuitenkin
vain pöllö. Hieman navigoimalla paikka löytyi helposti – mutta lintu puolestaan
ei. Paikalle saapui muitakin harrastajia, aktiivisia ja päteväntuntuisia
lintuharrastajanaisia aina Rantasalmelta saakka. Kaikkiaan meitä taisi olla kymmenkunta,
mutta pöllöä ei näkynyt. Kaikenlaista – käpylintua, tilhiä, eri tiaislajeja –
siinä pellon reunassa kyllä näkyi. Vaihtelimme muiden osallistujien kanssa
puhelinnumeroita ja päätimme hajaantua. Katsoimme kartalta sopivia peltoaukeita
ja, kumma kyllä, seurasimme rantasalmelaisnaisia, tosin kyllä hieman omaakin
suunnitelmaamme. Naisia seuratessamme huomasimme heidän pysähtyneen ja
kiiruhtaneen juosten seurailemaan jotain. No: pöllöhän siellä oli nähty, ei
tunturi- mutta lapinpöllö kuitenkin. Haimme sopivan paikan ja tiirailimme sitä
kaukoputkitse. Saimme siitä joitakin kuviakin (ovat Ilkalla). Viime vuonna
nämäkin pöllöt olivat hakusessa ja tämä yksilö oli rantasalmelaisille
varsinainen ilon aihe, siellä kun ei niitä liiemmälti nähdä. Olihan se
meillekin mukavaa seurattavaa: sen katse ja naamataulu, saalistusvaihe ja komeus.
Naiset halusivat ilmoittaa sen Tiiraan meidän nimiemme kera, ja sieltä se
löytyy.
No mikä oli retken anti? En ole
itse mikään erityinen bongari, eikätkä varmaan muutkaan porukastamme, vaikka
uudet lajit kiinnostavatkin ja uusien lajien oppiminen on tosi mukavaa,
varsinkin aidossa luonnonympäristössä nähtyinä. Ja aina voi oppia uutta. Ari L.
joka tuli samoihin aikoihin meidän kanssamme alueelle, kertoi tunturipöllön
piilotteluun ehkä hyvänkin syyn: yöllä oli satanut lunta, ja myyrät tulevat
aamuhämärissä tekemään lumen pintaan hengitysaukkoja hapen saamiseksi. Hämärän
hyssyssä pöllö käy napsimassa suihinsa noita aamupaloja kylläisyyteen asti.
Eläimet eivät turhaan itseään rasittele. Niinpä ne voivat pitää kunnon
aamupäivä- ja päivälevot maha täynnä piilosilla ja ehkä vasta illan hämärissä etsiä
vähän iltapalaa. Niin ne jäävät meiltä näkemättä.
Ehkä parasta kuitenkin, kuten
Ilkkakin totesi, on mukava nähdä uusia, erilaisista lähtökohdista tulevia
ihmisiä, nettilistoilta ehkä tutuiksi tulleita nimiä, mutta oikeasti nähtyinä
ja harrastuksen luomaa yhteisyyttä kokien. Tuo yhdessä kokeminen ei ole
nettisomea vaan ihan oikeaa jakamista – ”peukutusta” eli suomeksi: yhdessä
iloitsemista.
Ja lopuksi Ulla-Lena Lunbergin
sitaatti: ”Joka on kerran kokenut enkelin kosketuksen, se etsii lakkaamatta
enkeleitä. Huomio kiinnittyy silloin vaistomaisesti muihin siivekkäisiin
olentoihin; tämä on se suuri kompensaatio, jonka maailma tarjoaa. Melkein
kaikki, mihin intohimoisesti paneudumme, on jonkin muun korviketta. Esimerkiksi
ornitologien sanotaan olevan ihmisiin pettyneitä ihmisiä. Siinä on perää, ja
kieltämättä muiden lintuja harrastavien kanssa liikkuminen viehättää minua
osaksi nimenomaan koska on alun perin selvää, että tärkein kiinnostuksen kohde
on linnut.” (Ulla-Lena Lundberg kirjassa ”Linnun siivin Siperiaan”, s.10)
Lukekaa kirja
T. Tapsa P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti