Enon kirkonkylän talvilintulaskennan toinen osuus eli varsinainen talvilaskenta
tehtiin uudenvuodenpäivänä. Vuodenaika on varsin pimeä, mutta lähdimme matkaan kuitenkin
hieman ennen auringon nousua eli noin klo 9:10. Sää oli leppeän leuto (0 astetta),
mutta pilvinen ja hieman usvainen. Matkaan lähtijöitä olivat Juha-Veikko
M., Ilkka K., Matti K, Pirkko H, Martti K. (osan matkaa tutustumassa), ja minä (Tapsa
P.).
Matkan varrella monet ulkoilijat kyselivät tapahtumasta ja kulkivat
osan matkaa mukanakin. Kertoilimme ja kuulimme mukavia tarinoita. Vuoden
ensimmäisiä lintuja olivat pari varista ja yksinäinen tilhi, räkättirastaat sekä
tali- ja sinitintit. Tilhiä nähtiin hetkeä myöhemmin parinsadan parvikin.
Hauska yllätys oli, kun lähestyimme kanavarannan siltaa ja pohdiskelimme, ettei
sulassa ole pariin vuoteen nähty koskikaraa - ja eikös, siinä samassa tuo lintu
oli siinä sillan tuntumassa veteen sukeltelemassa. Mukava yllätyslaji. Sorsia
ja joutsenia ei tällä reissulla nähty.
Koliprintin kulmilla oli melkoinen tiaiskuhina, ja hauskat
pyrstötiaisetkin tulivat siinä esittäytymään iloksemme. Matkan edetessä nähtiin
lisää räksiä, viherpeippoja, punatulkkuja, keltasirkkujakin sellainen kolmenkymmenen
parvi, käpytikkoja, pikkuvarpusia ja taviokuurnia. Museon seutuvilla pidettiin pieni evästauko siinä puolenpäivän tuntumassa.
Puukiipijähavainto oli tiukassa, mutta Hepolammen luona
käpytikan päryytellessä metallista sähköpylvästä saimme havaittua kiipijän.
Ukkopadan ruokintapaikalla oli tuttu tiaiskuhina, mutta pähkinänakkeli ei
suostunut näkyville, vaikka se on paikalla monesti nähty. Loppumatkassa teimme
pieniä tarkoituksenmukaisia reitinkorjailuja, mutta pääosin kuljettiin
alkuperäisen suunnitelman mukainen reitti. Iltapäivä alkoi jo hämärtyä, ja kun
keli oli hieman usvainen, niin näkyvyys alkoi heikentää havaintomahdollisuuksia.
Retki päättyi suunnitelmien mukaan vähän ennen kolmea eli hieman auringonlaskun
jälkeen.
Yllättävää oli retkellä nähtyjen rastaiden määrä: räkättejä
satakunta ja mustarastaitakin täysi tusina. Olimme varsin tyytyväisiä retkeen;
lajeja oli saman verran kuin syksyn laskennassa eli 24 jA epävirallinen yksilömäärä
suurempikin eli noin 400:n tuntumassa (syksyllä vähän yli 300).
Mukava reissu mukavassa seurassa, jälleen kerran. Kolmas talven laskenta on helmi-maaliskuun vaihteessa. Tarkemmat tulokset laskemme viikonlopun vaiheilla ja tulokset lähetämme Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, josta niitä voi tarkastella hatikka.fi tietopalveluun kirjautumalla.
T. Tapsa P.
P.S. Kyllä vähän sihteerikköä nyt harmittaa kun ei ollut mukana näkemässä koskikaraa, taviokuurnaa ja pyrstötiaisia - ne kun ovat hänelle aivan vieraita otuksia, ennen (ja edelleen) näkemättömiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti