Tänään - juuri äsken - saimme olla mukana oppimassa uutta ja ihmettelemässä joidenkin muiden osaamista. Neljä vapaaehtoista lintujen rengastajaa oli tullut Heiskasen pihalle Kuusijärventielle oman vapaaehtoistyönsä puitteissa ja luvanneet paikalle kutsuttavan asioista kiinnostuneita luonnon ystäviä. No meitähän pyrähteli paikalle iso parvi, kolmisenkymmentä kuulemma kaikkineen. Nuoret rengastajat kertoivat auliisti harrastuksestaan ja sen "uhreista". Heiskasen piha, jos mikä, on otollinen ympäristö myös lintujen havainnoinnille - sekä ympäröivät metsät että talonväen vieraanvaraisuus ovat aikamoisia vetovoimatekijöitä siivekkäille. Kiitos että saimme kutsun tulla mukaan!
Alla kuvakavalkadia tapahtumasta ja sen tapahtumista.
Sinitiainen on lentänyt ohueen verkkopyydykseen ja saa pian renkaan nilkkaansa:
Sinipipo ei ole kuollut vaan lähdössä takaisin sinne, mistä tulikin. Kun vain tietäisi, miten levittää siipensä, kun makaa selällään:
Ärhäkkä mustarastas oli kuulemma vanhaherra, joistakin sulkien väristä päätellen...
Keltasirkku on kaunis ja sirkeästä nimestään huolimatta topakanoloinen rengastettu:
Punatulkkupoika lensi verkkoon, mutta morsian jäi varovaisena jonnekin taustalle:
Olipa mukava, aurinkoinen aamupäivä.
Nyt kannattaa kulkea metsissä - "nyt laulajaiset on, ja soittimiaan soittajat virittää kuntohon". Valoa riittää, mutta parasta on korkea keväinen tuuli, joka lakaisee ulos mielen pölyt ja siivoaa pois turhiin tervamaisiin möykkyihin juuttuneet päähänpinttymät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti