...mutta ei suinkaan lopullisesti! Tämä blogi käynnistyi viimesyksyisestä retkestämme Kiteen hanhiviikoille, ja eilen teimme sen taas! Nyt lajisaldomme muodostui kuitenkin kaikin puolin moninaisemmaksi kuin viime vuonna, vaikka muuton suhteen olimmekin vähän myöhään liikkeellä. Värtsilän mainioissa maisemissa näimme, tai ainakin joku näki, piekanaa, silkkiuikkua sun muuta uiveloa... Laskimme ainakin 30 erilaista lajitapaamista matkamme aikana.
Vaikka vuodet eivät olekaan veljeksiä, entiseen tapaan tapasimme lepäilevän ja aterioivan valkoposkihanhiparven itärajaa raapivan kylän pelloilta. Jossain ne tuossa ylhäällä olevassa huonossa valokuvassa ovat... kyllähän joku ne laskikin, vaan kirjanpitäjä ei muista enää.
Värtsilässä luontoharrastajia hemmotellaan: tämän tornin ohi ei voi noin vain ajella:
Ja Matti miettii: ei tämän tytönkään:).
Hatunvaara maisemineen oli ennallaan - kuulaana, kauniina ja linnuista vapaana. Päätimmekin, että ensi vuonna ajelemme jonnekin muualle syysmuuttoa ihailemaan. Mutta eipä hätää: missä Matti, siellä nuotio ja pohjaton kahvipannu. Kuuma kahvi lämmitti lopulta senkin kesäkamppein matkaan lähteneen! Kiitos myös Pirkko-taifuunille vähän myöhäisistä pirkonpäiväpirskeistä.
Mutta sokeriksi pohjalle (josta jäivät paitsi ne, joiden piti jäädä kokoustamaan Hatunvaaralle) saimme kokea varsinaisen luontoelämyksen ajellessamme kohti kotia ja pysähtyessämme Valkeasuo-nimiselle turpeenottoalueelle. Ensin meille (vähän jo etsiskelyssä turhautuneillekin) esiintyi yksi luontomme majesteeteista: maakotka! Valtavine siipineen ja harittavine siivenkärkineen. Eikä siinä kaikki: suon reunassa seisoessamme saimme nähdä, miten kotka säikäytti hajalleen monisatapäisen hanhilauman, joka sitten haki uudelleen muodostelmaansa suon yllä muutamaan otteeseen. Kerran kirkuva lauma lensi suoraan päittemme yllä ja niin matalalla, että saimme laskettua yksittäiset sulatkin... Kokemus oli niin upea, että kuvaajan kamerakin sai lojua rauhassa auton takapenkillä, ei tullut pieneen mieleenkään katkaista tätä hienoa hetkeä lähtemällä kameran etsintään.
Tässä kuvassa hanhilauma näkyy vähän kauempaa, mustina pisteinä. Jos joku (Tapsa) sai napattua selvemmän kuvan, se voidaan laittaa tänne blogiin kateellisten katsottavaksi:).
Kiitos hienosta päivästä taas kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti