Pyhäaamun rauha hiljaa huokuili (tai oikeastaan oli tyynen hiljaista!), kun kävimme tarkastamassa ja avaamassa kävellen kaupungin kunnostaman polun Enon Luonnonystävien lintutornille. Syksyinen suomaisema hehkui levollista autiutta. Huom. Maailma ei ollut vino, vain valokuvaajan suhde siihen oli vähän vinksallaan.
Majavan tekosia ja kesken jättämisiä:
Kenenkäs tekosia tämä - jonkun jäsenemme?
Citius, altius, fortius... hohtavin jäsenin eteen- ja ylöspäin!
Kun kiikaroitiin, nähtiin (jos muistiin kirjaaja oikein muistaa) mustalintuja, tukkasotkia ja silkkiuikku. Ainakin. Ja kaunista jokimaisemaa kahden joen risteyksessä.
Ja tottakai juotiin polun avajaiskahvit ja syötiin avajaismakkarat. Nuotiopaikalta löytyi mukava pikkulaavu hienon maiseman liepeiltä - nuotiokehys itsessään tosin jätti paljon toivomisen varaa! Alla olevasta kuvasta tunnistaa ammattikuvaajan otteen... ei päätä, ei häntää. Vai onko porukka ihan päätöntä??
Vielä kaukokuva parkkipaikasta ja infotaulusta, johon kenties pääsemme suunnittelemaan tiedottavaa tekstiä. Ja tiedoksi: Lintutornia ennen olevissa risteyksissä (Uimaharjun jälkeen) on oikein hyvät opasteet.
Tilastoihin kirjailtavaksi lukumäärätieto: kahdeksan ystävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti